muo­na­mies

substantiivi/ˈmuo̯nɑˌmie̯s/
Jaa

Yhdyssana: muona + mies

Merkitys

  1. (historia) tilaton, mutta omillaan asuva mies, joka tekee päivätöitä maanomistajalle ja saa osan palkastaan ruokana

Etymologia

muona + mies

Liittyvät sanat

Käännökset

  • ruotsistatare

Esimerkkilauseet

Siellä oli tietysti koko talon väki — taloudenhoitajattaret, piiat, karjakot, tallirengit, muonamiehet, torpparit — hälinää ja tupakansavua ylenmäärin ja pirtti varikuuma.
— Harald Selmer-Geeth, Siltalan pehtori
Kaikki muonamiesten lapset, ja myös kaikki aikuiset, jotka hetkiseksi töiltään pääsivät, olivat juosseet rantapellon veräjälle, mistä seppä ajoi niitylle.
— Arvid Järnefelt, Maaemon lapsia
Kokonaismäärältään kokotilanvuokraajat olivat kuitenkin vain noin 2-3 prosenttia maatilatalouden ammatissa toimivasta väestöstä, johon kuuluivat lampuotien lisäksi talonpojat, torpparit, muonamiehet, mäkitupalaiset sekä piiat ja rengit.
— Wikipedia: Lampuoti

Esiintymistiheys

184 esiintymää · 0.1 / milj.

Suomi24
0.1
Sanomalehdet
0.2
Aikakauslehdet
0.2
Wikipedia
0.5
Reddit
0.0
Tekstitykset
0.0

Taivutustiedot

Taivutusluokka 42

SijamuotoYksikkö
Nominatiivimuonamies
Genetiivimuonamiehen
Partitiivimuonamiestä
Essiivimuonamiehenä
Translatiivimuonamieheksi
Inessiivimuonamiehessä
Elatiivimuonamiehestä
Illatiivimuonamieheen
Adessiivimuonamiehellä
Ablatiivimuonamieheltä
Allatiivimuonamiehelle
Abessiivimuonamiehettä

Riimit

-ies

Kaikki riimit

Lähteet