- Sanakirjassa
- Käsitellään sanan itse yhteydessä
- Vastineita
- inkeroinen, karjala, lyydi, vepsä, vatja, viro ja 8 muuta kieltä
Sanan alkuperäinen merkitys todennäköisesti ’varjo’, josta ’varjosielu, sielu’; pron.-merkitys myöhäisempi, samaten kuin esimerkiksi sanoilla muinaisintia ātmā ja heprea nefeš ’sielu; itse’. suomi itsetön ’tajuton’, vepsä itšhīńe ja mordva eś orma ’kaatumatauti’ sisältävät muiston vanhasta merkityksestä: alkukantaisen käsityksen mukaan ihminen tämän taudin kohdatessa menettää sielunsa. unkari taholla on oletettu kehitystä ’varjosielu’ → ’(kuoleman jälkeen) pelottava haamu’ → ’sairautta aiheuttava henki’ → ’sairaus’.
Vastineet sukukielissä (14 kieltä)
Lähisukukielissä
| inkeroinen | itse |
|---|---|
| karjala | itše ’itse; vaikka; ja’, itšelline ’muista riippumaton, itsenäinen’, itšetöin ’isännätön (esimerkiksi hevonen); ymmärtämätön, voimaton (esimerkiksi lapsi), vaivainen, pyörtynyt, tiedoton, tolkuton; orpo; rikkinäinen’, ittšenäine ’yksityinen; muista riippumaton, itsenäinen’ |
| lyydi | itše, ittše- |
| vepsä | itše ’itse; oma’, itšhīńe ’sukulainen; jolla sukulaispiiri on pieni (P); kaatumatauti (E)’ |
| vatja | ize, izze, (vatjan Kukkosin murre) ittse, ittsä ’itse’ |
| viro | ise, eteläviro esiʾ ’itse; oma; eri, erittäin; sitä paitsi’, isegi ’jopa, vieläpä, -kin, -kaan, ‑kään’ |
| liivi | īʾž ’itse’, ižeńtš ’oma’ |
(suomi → pohjoissaame iccâlâssii, iccâlis ’itsestään’)
Kaukaisemmissa sukukielissä
| saame | jieš, inarinsaame jieč ’itse’ |
|---|---|
| ersämordva | ersämordva eś, äś, mokšamordva eś ’itse; oma’, ersämordva eś orma ’kaatumatauti, kouristus’ |
| mari | əš-, š-, iš-:, länsimari əške, ške, itämari ške, iške ’itse; oma’ |
| udmurtti | at́śim, ‑id, ‑iz, at́śi̮m, ‑i̮d, ‑i̮z ’minä, sinä, hän itse’ jne. |
| komi | at́śi̮m, ‑i̮d, ‑i̮z ’sama merkitys’ |
| mansi | is: pohjoismansi is ’ihmisen varjo; elävän tai kuolleen ihmisen läpinäkyvä, harhaileva »henki»’, etelämansi īsəj-kōrəw, itämansi is-k˳ar, länsimansi is-kor, pohjoismansi is-χor ’haamu; elävän ihmisen varjosielu, joka tavallisesti on hänen ruumiissaan; henki’ (kor jne. ’kuva, hahmo’), länsimansi jiw-is ’puun varjo’ |
| etelähanti | etelähanti is, ĭs, pohjoishanti ĭs ’sielu, henki, elämä’, etelähanti pohjoishanti is-χŏr, ĭs-χŏr ’haamu; kuvahainen; varjo, varjokuva’ |
| – | ? unkari iz, íz, ísz, isz ’kuolio, syöpä; paha ientauti, sammastauti pikkulapsilla; sielullinen pakottava syy, todennäköisesti vahingollinen’. |
Samaa juurta olevia sanoja
Lue myös Kotuksen kirjoitus itsenäisyys.