ni­mik­ko

substantiivi/ˈnimikːo/
Jaa
Viittaa artikkeliin

ni-mik-ko (3 tavua) · 7 kirjainta

Johdettu sanasta: nimi

Merkitys

  1. (varsinkin yhdyssanojen alkuosana:) olio tai esine, jota joku pitää omanaan, käytössään tai suosikkinaan; joka on omistettu jollekulle (ja nimetty hänen mukaansa)

Esimerkkilauseet

— Vai pitäisi sinusta tulla oikein emännän nimikko, sanoi Puputti Lystikille.
— Veikko Korhonen, Metsä ja kartano
— sanoi hän tärkeän näköisenä, pieni veitikka silmäkuopassa, sillä hän tiesi yhtä hyvin kuin minäkin, että minun oli ajeleminen vain nimikollani, "Koptshik" nimisellä.
— Arvid Järnefelt, Vanhempieni romaani
"Joen pituus" tarkoittaa sivu -uoman pääuoman pituutta, mutta jos lukeman edessä on tähti (*), niin kyseessä on joen nimikko -osuuden pituutta.
— Wikipedia: Suur-Päijänteen alue

Kollokaatiot

Sanoja, jotka esiintyvät usein sanan nimikko lähellä klassikkokirjoissa ja Wikipediassa.

Substantiivit
Rietumullikka ja emännän nimikko jatkoivat kinasteluaan, kun Nalle kömpi vesaikosta esille.
— Veikko Korhonen, Pihamaa ja takalisto
Kyllä sinä saat nimikoksesi tuon tuolta tallista, kunhan Eppa sitä jonkun ajan hallitsee.
— Heikki Meriläinen, Mooses ja hänen hevosensa

Etymologia

Sanakirjassa
Käsitellään sanan nimi yhteydessä
Vastineita
inkeroinen, karjala, lyydi, vepsä, vatja, viro ja 16 muuta kieltä

katso erikseen nimittää

Tätä muistuttaa suuresti indoeurooppalainen *nōmn̥ (~ *Hnéh₃-men), vertaa muinaisintia nāman-, latina nomen, kreikka ónoma jne. ’nimi’, mitä on pidetty jopa osoituksena ko. kielikuntien alkusukulaisuudesta. Samanlainen sana esiintyy myös Siperian kielissä, esimerkiksi jukagiiri niu, neve, nim ’nimi’.

Vastineet sukukielissä (22 kieltä)

Lähisukukielissä

inkeroinennimi ’nimi’, nimetöin ’nimetön (sormi)’
karjalanimi ’nimi’, nimetöin ’nimetön’, nimekäs, nimelline ’jolla on nimi; ‑niminen’
lyydińimi ’nimi’, ńimellińe ’nimellinen, ‑niminen’, ńimetöińe ’nimetön (sormi)’
vepsänimi ’nimi’, nimetō ’nimetön (sormi)’
vatjanimi ’nimi’, nimetöi ’nimetön’, nimelīn ’nimellinen’
vironimi ’nimi’, nimeline ’‑niminen’, nimetu ’nimetön’
liiviniʾm ’nimi’, niʾmtimi ’nimetön’

Kaukaisemmissa sukukielissä

saamenâmmâ ’nimi’
mordvaĺem
länsimarilänsimari ləm, itämari lüm
udmurtti, komińim
etelämansietelämansi itämansi näm, länsimansi nǟm, pohjoismansi nam
hantinem
unkarinév ’sama merkitys’
nenetsińumʾ
enetsińiʾ
nganasanińim
selkuppinim, nep
kamassinim, nəm
koibaalinim
matorinummede ’sama merkitys’

Samaa juurta olevia sanoja

Esiintymistiheys

512 esiintymää · 0.2 / milj.

Suomi24
0.2
Sanomalehdet
0.4
Aikakauslehdet
0.2
Wikipedia
0.4
Reddit
0.1
Tekstitykset
0.0

Taivutustiedot

Taivutusluokka 4 (laatikko), vokaalivaihtelutyyppi A

Yleisimmät: nimikko 100 %

SijamuotoYksikkö
Nominatiivi
Genetiivi
Partitiivi
Essiivi
Translatiivi
Inessiivi
Elatiivi
Illatiivi
Adessiivi
Ablatiivi
Allatiivi
Abessiivi

Riimit

-imikːo

Kaikki riimit

Lähteet

Viittaa tähän artikkeliin

Asiasanasto.fi. (s.a.). Nimikko. Teoksessa Asiasanasto.fi: Suomen kielen sanakirja ja tesaurus. Haettu 22.11.2026 osoitteesta https://asiasanasto.fi/sana/nimikko