ni­mi­tuo­ma­ri

substantiivi
Jaa

sisältää sanat: nimi + tuomari

Merkitys

  1. varatuomari; arvonimi, jonka hovioikeus antaa hovioikeuteen kirjoitetulle auskultantille, sittenkuin tämä on määrätyn ajan seurannut tuomaria käräjillä sekä itse istunut lukumäärän käräjiä

Etymologia

nimi + tuomari

Esimerkkilauseet

Kun olimme siis istuneet jonkin aikaa, astui viereiseen pöytään herra nimituomari-tilanomistaja, jonka luona käynnistäni olen kertonut, mukanaan tuo vapaaherra-metsänhoitaja ynnä asianajotoimiston omistaja.
— Tatu Valkonen, Maisteri liikemiehenä
Jos »nimituomari» on joutunut kiinni, niin kyllä se on jostakin muusta tähän kuulumattomasta asiasta.
— Tatu Valkonen, Kun rikkaista tuli rumpaleita
Björni osti 10. elokuuta 1892 Yläneen kartanon Vanhakartanon irtaimistoineen sen viimeiseltä aatelissäätyiseltä omistajalta nimituomari (varatuomari) Reinhold Jägerhornilta.
— Wikipedia: Yläneen kartano