Asiasanasto.fi

ni­mi­tuo­ma­risubstantiivi

sisältää sanat: nimi + tuomari

Merkitys

  1. 1.varatuomari; arvonimi, jonka hovioikeus antaa hovioikeuteen kirjoitetulle auskultantille, sittenkuin tämä on määrätyn ajan seurannut tuomaria käräjillä sekä itse istunut lukumäärän käräjiä

Etymologia

nimi + tuomari

Esimerkkilauseet

Kun olimme siis istuneet jonkin aikaa, astui viereiseen pöytään herra nimituomari-tilanomistaja, jonka luona käynnistäni olen kertonut, mukanaan tuo vapaaherra-metsänhoitaja ynnä asianajotoimiston omistaja.

Tatu Valkonen, Maisteri liikemiehenä

Jos »nimituomari» on joutunut kiinni, niin kyllä se on jostakin muusta tähän kuulumattomasta asiasta.

Tatu Valkonen, Kun rikkaista tuli rumpaleita

Björni osti 10. elokuuta 1892 Yläneen kartanon Vanhakartanon irtaimistoineen sen viimeiseltä aatelissäätyiseltä omistajalta nimituomari (varatuomari) Reinhold Jägerhornilta.

Wikipedia: Yläneen kartano