nirppa
adjektiivi/ˈnirpːɑ/nirp-pa (2 tavua) · 6 kirjainta
Merkitykset
- lumikko; uskomusolento (”läävämato”: puree lehmiä tai ennustaa niiden menestystä)
- äreä, äkkipikainen; nirso
- nirso
Synonyymit
Esimerkkilauseet
Lumikosta käytettyjä muita nimityksiä ovat pieni portimo (portimo on kärpän rinnakkaisnimi), talvikko ja nirppa.5. ja 6. luokan kirjojen hahmot 3. ja 4. luokan kirjoista tutut hahmot Kielikyttä Nirppa Lörppä Professori W. W. World Sanastopäällikkö Kirjailija Kirjastonhoitaja Viisas haltija Kielikello Lausuja Vikke Prono Subbe Parti Nume Vebbe Abbe Lauseidenyhdistäjä Lausekiekonpyörittäjä Merkkivarastonhoitaja Vilma OppikirjatEtymologia
1nirppa1 – lumikko; uskomusolento (”läävämato”: puree lehmiä tai ennustaa niiden menestystä)
- Sanakirjassa
- Käsitellään sanan nirkko yhteydessä
- Vastineita
- karjala, viro, liivi
Sana on ilmeisesti alkuaan eufemismi, ja siihen liittyy runsaasti äänt. variaatiota. Suomessa tavataan ed. lisäksi nirkku (Laukaa), nirppa (Daniel Juslenius: Suomalaisen Sana-Lugun Coetus: Henrik Gabriel Porthanin kappaleen välilehtiin ja sivuihin tehdyt lisäykset., Gan 1787; paikoin Etelä-Savo Kainuu Peräpohja, uskomusolentona myös paikoin Pohjois-Karjala), nirppi (Länsipohja Inari), nirppo (Kuopio Savukoski), nirppu (Peräpohja). Sana voi olla alkuaan sama kuin terävää kärkeä tarkoittava nirkko1, vaikkakaan sanojen levikkisuhteet eivät tue tätä oletusta. — inarinsaame nirppi ’lumikko’ ← suomi nirppi.
Vastineet sukukielissä (3 kieltä)
Lähisukukielissä
| karjala | (Suistamo, Arvid Genetzin aineistosta) luminirkku ’lumikko’ |
|---|---|
| viro | nirk (g. nirgi) ’kärppä, lumikko’ |
| liivi | nirt ’lumikko’ (? ← viro). |
Samaa juurta olevia sanoja
2nirppa2 – äreä, äkkipikainen; nirso
- Sanakirjassa
- Käsitellään sanan nirpistää yhteydessä
- Vanhin tieto
- Christfrid Ganander, 1786
- Vastineita
- karjala
Deskr. sanoja, jotka liittyvät s.v. nireä ja nyrpeä main. sanoihin. Katso myös nirso.
Vastineet sukukielissä (1 kieli)
Lähisukukielissä
| karjala | nirpisteä ’muikistaa, nyrpistää’, nirpakka, ‑o ’vähästä suuttuva, närkäs, nyrpeä’, nirpalleh ’nyreissään, (nenä) nyrpällään’ |
|---|
(suomi → pohjoissaame nirˈpe ’sellainen, joka helposti loukkaantuu ja suuttuu’, nirpetit ’närkästyä, suutahtaa’).
Samaa juurta olevia sanoja
3nirppa3 – nirso
- Sanakirjassa
- Käsitellään sanan nirso yhteydessä
- Vastineita
- liivi
Tähän yhteyteen voidaan mahdollisesti liittää myös karjala nirsat (halv.) ’naama, turpa, kuono; ikenet’; toisaalta karjalasta voidaan esittää vertauskohdaksi sanat tirttšu (pohjois- eli vienankarjala, Arvid Genetzin aineistosta), tširttšu ’nirso’. Sanan affektiivis-deskr. luonteesta kielivät myös lukuisat variantit, joita suomen murteissa ovat niru, nirko, nirpo, nirkki, nirkko, nirkku, nirppa, nirppi (Eurén 1860), joten yhtymäkohtia löytyy myös nirpistää ja nireä sanueisiin. Pohjimmiltaan voi kaikkien takana olla sama deskr. juuri kuin v:ssä niristä ’kitistä, ruikuttaa, valittaa’. — suomi → nykyruotsi murt. Suomi nirso(gär) ’nirso’.
Vastineet sukukielissä (1 kieli)
Lähisukukielissä (epävarma)
| liivi | niltš (mon. niltšəd) ’nirso’. |
|---|
Samaa juurta olevia sanoja
Esiintymistiheys
91 esiintymää · 0.0 / milj.
Taivutustiedot
| Sijamuoto | Yksikkö |
|---|---|
| Nominatiivi | |
| Genetiivi | |
| Partitiivi | |
| Essiivi | |
| Translatiivi | |
| Inessiivi | |
| Elatiivi | |
| Illatiivi | |
| Adessiivi | |
| Ablatiivi | |
| Allatiivi | |
| Abessiivi |
Lähteet
Viittaa tähän artikkeliin
Asiasanasto.fi. (s.a.). Nirppa. Teoksessa Asiasanasto.fi: Suomen kielen sanakirja ja tesaurus. Haettu 20.11.2026 osoitteesta https://asiasanasto.fi/sana/nirppa