nirk­ko

erisnimi, substantiivi/ˈnirkːo/
Jaa
Viittaa artikkeliin

nirk-ko (2 tavua) · 6 kirjainta

Merkitys

  1. (Arkeologia)keihäänkärjen lehden suipoksi kapeneva, terävä kärki

Esimerkkilauseet

Kuutamossa kuohut ryntää, utu täyttää taivahalle, pauhu paatta jäistä kyntää, hyytyy jälleen hyhmän alle; kosken päällä kohvakirkko, siinä tornit, siinä pylväät, kimmeltävi jäinen nirkko — taasen kaatuu kaaret ylväät.
— Eino Leino, Kootut teokset IV
Virstat vilkkuu ja salot siintää, jo ruuna nopsemmin viilettää, on tuttu seutu ja tuttu kansa, jo kirkon nirkkokin kimmeltää, soi kellot —, siivillä ilman lauhan ne tuovat juhlan ja rinnan rauhan: ei vielä ahteelta kylää näy, mut humu kulkee ja haukku käy.
— Larin-Kyösti, Kylän lauluja
Temmeksesta löytyi 9,0  cm leveä ja 6,5  cm paksu keskikuurnallinen jalaksen takaosa, jossa peräkaplaiden takana oli nirkossa poikittainen reikä ja edessä sitomista varten vielä yksi reikä.
— Wikipedia: Muinaiset reenjalakset

Etymologia

1nirkko1 – kärki, kulma

Vanhin tieto
Christfrid Ganander, 1786
Levinneisyys
Lounais-Suomi Pohjois-Häme ja ymp.
Vastineita
vatja
Vastineet sukukielissä (1 kieli)

Lähisukukielissä

vatjanirko ’kärsä’

. Vertaa norkko.

Samaa juurta olevia sanoja

2nirkko2 – lumikko; uskomusolento (”läävämato”: puree lehmiä tai ennustaa niiden menestystä)

Vanhin tieto
Lönnrotin sanakirjan lisävihko, 1886
Levinneisyys
Tuusula
Vastineita
karjala, viro, liivi

Sana on ilmeisesti alkuaan eufemismi, ja siihen liittyy runsaasti äänt. variaatiota. Suomessa tavataan ed. lisäksi nirkku (Laukaa), nirppa (Daniel Juslenius: Suomalaisen Sana-Lugun Coetus: Henrik Gabriel Porthanin kappaleen välilehtiin ja sivuihin tehdyt lisäykset., Gan 1787; paikoin Etelä-Savo Kainuu Peräpohja, uskomusolentona myös paikoin Pohjois-Karjala), nirppi (Länsipohja Inari), nirppo (Kuopio Savukoski), nirppu (Peräpohja). Sana voi olla alkuaan sama kuin terävää kärkeä tarkoittava nirkko1, vaikkakaan sanojen levikkisuhteet eivät tue tätä oletusta. — inarinsaame nirppi ’lumikko’ ← suomi nirppi.

Vastineet sukukielissä (3 kieltä)

Lähisukukielissä

karjala(Suistamo, Arvid Genetzin aineistosta) luminirkku ’lumikko’
vironirk (g. nirgi) ’kärppä, lumikko’
liivinirt ’lumikko’ (? ← viro).

3nirkko3 – nirso

Sanakirjassa
Käsitellään sanan nirso yhteydessä
Vastineita
liivi

Tähän yhteyteen voidaan mahdollisesti liittää myös karjala nirsat (halv.) ’naama, turpa, kuono; ikenet’; toisaalta karjalasta voidaan esittää vertauskohdaksi sanat tirttšu (pohjois- eli vienankarjala, Arvid Genetzin aineistosta), tširttšu ’nirso’. Sanan affektiivis-deskr. luonteesta kielivät myös lukuisat variantit, joita suomi murteissa ovat niru, nirko, nirpo, nirkki, nirkko, nirkku, nirppa, nirppi (Eurén 1860), joten yhtymäkohtia löytyy myös nirpistää ja nireä sanueisiin. Pohjimmiltaan voi kaikkien takana olla sama deskr. juuri kuin v:ssä niristä ’kitistä, ruikuttaa, valittaa’. — suomi → nykyruotsi murt. Suomi nirso(gär) ’nirso’.

Vastineet sukukielissä (1 kieli)

Lähisukukielissä (epävarma)

liiviniltš (mon. niltšəd) ’nirso’.

Liittyvät sanat

Hierarkia

Englanninkieliset vastineet

  • picot

Esiintymistiheys

536 esiintymää · 0.2 / milj.

Sana esiintyy yli 50 kertaa useammin sanoma- ja aikakauslehdissä kuin keskustelupalstoilla, mikä voi viitata muodollisempaan tyyliin.

Suomi24
0.0
Sanomalehdet
3.0
Aikakauslehdet
0.8
Wikipedia
0.9
Reddit
0.0
Tekstitykset
0.0

Taivutustiedot

Taivutusluokka 1 (valo)

Yleisimmät: nirkko 87 % · nirkon 12 % · nirkosta 1 %

SijamuotoYksikkö
Nominatiivi
Genetiivi
Partitiivi
Essiivi
Translatiivi
Inessiivi
Elatiivi
Illatiivi
Adessiivi
Ablatiivi
Allatiivi
Abessiivi

Riimit

-irkːo

Kaikki riimit
aiheet:

Lähteet

Viittaa tähän artikkeliin

Asiasanasto.fi. (s.a.). Nirkko. Teoksessa Asiasanasto.fi: Suomen kielen sanakirja ja tesaurus. Haettu 19.11.2026 osoitteesta https://asiasanasto.fi/sana/nirkko