nirk­ko

Kuutamossa kuohut ryntää, utu täyttää taivahalle, pauhu paatta jäistä kyntää, hyytyy jälleen hyhmän alle; kosken päällä kohvakirkko, siinä tornit, siinä pylväät, kimmeltävi jäinen nirkko — taasen kaatuu kaaret ylväät.

Hän oli hellittänyt ristinlipun toisella kädellään, niin että nirkko nojasi lumeen, ja huomaamattaan polki hän silkkivaatetta.

Useimmat nirkot ovat harmaanruskeita ja lentävät öisin, mutta värikirjo kattaa myös valkoisia ja kellansävyisiä lajeja.