nirkko
erisnimi, substantiivi/ˈnirkːo/nirk-ko (2 tavua) · 6 kirjainta
Merkitys
- (Arkeologia)keihäänkärjen lehden suipoksi kapeneva, terävä kärki
Esimerkkilauseet
Kuutamossa kuohut ryntää, utu täyttää taivahalle, pauhu paatta jäistä kyntää, hyytyy jälleen hyhmän alle; kosken päällä kohvakirkko, siinä tornit, siinä pylväät, kimmeltävi jäinen nirkko — taasen kaatuu kaaret ylväät.Virstat vilkkuu ja salot siintää, jo ruuna nopsemmin viilettää, on tuttu seutu ja tuttu kansa, jo kirkon nirkkokin kimmeltää, soi kellot —, siivillä ilman lauhan ne tuovat juhlan ja rinnan rauhan: ei vielä ahteelta kylää näy, mut humu kulkee ja haukku käy.Temmeksesta löytyi 9,0 cm leveä ja 6,5 cm paksu keskikuurnallinen jalaksen takaosa, jossa peräkaplaiden takana oli nirkossa poikittainen reikä ja edessä sitomista varten vielä yksi reikä.Etymologia
1nirkko1 – kärki, kulma
2nirkko2 – lumikko; uskomusolento (”läävämato”: puree lehmiä tai ennustaa niiden menestystä)
- Vanhin tieto
- Lönnrotin sanakirjan lisävihko, 1886
- Levinneisyys
- Tuusula
- Vastineita
- karjala, viro, liivi
Sana on ilmeisesti alkuaan eufemismi, ja siihen liittyy runsaasti äänt. variaatiota. Suomessa tavataan ed. lisäksi nirkku (Laukaa), nirppa (Daniel Juslenius: Suomalaisen Sana-Lugun Coetus: Henrik Gabriel Porthanin kappaleen välilehtiin ja sivuihin tehdyt lisäykset., Gan 1787; paikoin Etelä-Savo Kainuu Peräpohja, uskomusolentona myös paikoin Pohjois-Karjala), nirppi (Länsipohja Inari), nirppo (Kuopio Savukoski), nirppu (Peräpohja). Sana voi olla alkuaan sama kuin terävää kärkeä tarkoittava nirkko1, vaikkakaan sanojen levikkisuhteet eivät tue tätä oletusta. — inarinsaame nirppi ’lumikko’ ← suomi nirppi.
Vastineet sukukielissä (3 kieltä)
Lähisukukielissä
| karjala | (Suistamo, Arvid Genetzin aineistosta) luminirkku ’lumikko’ |
|---|---|
| viro | nirk (g. nirgi) ’kärppä, lumikko’ |
| liivi | nirt ’lumikko’ (? ← viro). |
3nirkko3 – nirso
- Sanakirjassa
- Käsitellään sanan nirso yhteydessä
- Vastineita
- liivi
Tähän yhteyteen voidaan mahdollisesti liittää myös karjala nirsat (halv.) ’naama, turpa, kuono; ikenet’; toisaalta karjalasta voidaan esittää vertauskohdaksi sanat tirttšu (pohjois- eli vienankarjala, Arvid Genetzin aineistosta), tširttšu ’nirso’. Sanan affektiivis-deskr. luonteesta kielivät myös lukuisat variantit, joita suomi murteissa ovat niru, nirko, nirpo, nirkki, nirkko, nirkku, nirppa, nirppi (Eurén 1860), joten yhtymäkohtia löytyy myös nirpistää ja nireä sanueisiin. Pohjimmiltaan voi kaikkien takana olla sama deskr. juuri kuin v:ssä niristä ’kitistä, ruikuttaa, valittaa’. — suomi → nykyruotsi murt. Suomi nirso(gär) ’nirso’.
Vastineet sukukielissä (1 kieli)
Lähisukukielissä (epävarma)
| liivi | niltš (mon. niltšəd) ’nirso’. |
|---|
Samaa juurta olevia sanoja
Liittyvät sanat
Hierarkia
Yläkäsitteet
Englanninkieliset vastineet
- picot
Esiintymistiheys
536 esiintymää · 0.2 / milj.
Sana esiintyy yli 50 kertaa useammin sanoma- ja aikakauslehdissä kuin keskustelupalstoilla, mikä voi viitata muodollisempaan tyyliin.
Taivutustiedot
Taivutusluokka 1 (valo)
Yleisimmät: nirkko 87 % · nirkon 12 % · nirkosta 1 %
| Sijamuoto | Yksikkö |
|---|---|
| Nominatiivi | |
| Genetiivi | |
| Partitiivi | |
| Essiivi | |
| Translatiivi | |
| Inessiivi | |
| Elatiivi | |
| Illatiivi | |
| Adessiivi | |
| Ablatiivi | |
| Allatiivi | |
| Abessiivi |
Riimit
-irkːo
Kaikki riimitLähteet
Viittaa tähän artikkeliin
Asiasanasto.fi. (s.a.). Nirkko. Teoksessa Asiasanasto.fi: Suomen kielen sanakirja ja tesaurus. Haettu 19.11.2026 osoitteesta https://asiasanasto.fi/sana/nirkko