no­ka­ta

verbi/ˈnokɑtɑˣ/
Jaa
Viittaa artikkeliin

no-ka-ta (3 tavua) · 6 kirjainta

Johdettu sanasta: nokka

Merkitykset

  1. iskeä nokalla
  2. (slangi)tyrmätä

Esimerkkilauseet

Mutta hetken perästä tuli ilkeä varis, joka tahtoi nokata silmän päästä.
— Urho Karhumäki, Taistelun takaa
Kierreltyään kotvasen kävi hän aivan lähelle tätä ja nokata jyrskäytti tämän pitkällä olevaa, houkuttelevaa kieltä, jota hän himoitsi.
— Iivo Härkönen, Suomen kansan eläinsatuja
Hiljaa lähenevät nuo kolme korppia ja rohkein niistä uskaltaa nokata häntä sormeen.
— Alphonse Daudet, Kuvaelmia ja kertomuksia

Etymologia

1nokata1 – iskeä nokalla

Sanakirjassa
Käsitellään sanan nokka yhteydessä
Vastineita
inkeroinen, karjala, lyydi, vepsä, vatja, viro

(vertaa käydä nokilleen ’torkahtaa’)

Deskr.-luonteinen sana, jonka kaltaisia on muissakin kielissä, vertaa itämansi nē̮k˳-, länsimansi nē̮k-, pohjoismansi nāχ˳-, itähanti ṇok-, etelähanti pohjoishanti noχ- ’nokkia’ sekä toisaalta nykyruotsi nock, nykysaksa Nock ’(raakapurjeen) nokka; kärki, huippu’, islanti hnokki ’koukku, haka’. Vertaa myös noukka.

Vastineet sukukielissä (6 kieltä)

Lähisukukielissä

inkeroinennokka ’nokka, kärki’, nokkia ’nokkia’
karjalańokka ’nokka, nenä, turpa; kärki’, ńokata ’iskeä, siepata nokallaan; pistää, purra (käärme, hyönteinen)’, ńokkie ’nokkia, hakata tai poimia nokallaan; pistää (hyönteinen)’
lyydińok ’nokka; nurkka, kulma; kärki, pää’, ńokaita ’pistää (käärme)’
vepsäńok ’nokka, kärki’, ńoke̮ita ’noukkaista (kerran)’, ńokta ’nokkia (lintu)’
vatjanokka ’nokka’, nokkia ’nokkia’, nokata ’nokata’
vironokk (g. noka) ’nokka, kärki; lakin lippa’, nokata, nokkida ’nokkia’.

2nokata2 – tyrmätä

Alkuperä
Lainasana (englanti: knock)
Slangissa
1910 lähtien

Helsingin slangissa

knokkaa ’tyrmätä’; myös knogaa, nokkaa

← englanti knock ’lyödä; koputtaa’ (onomat. sana), knock-out ’tyrmätä; tyrmäys’.

Johdoksia: knokaut, knogis, gnogis ’tyrmäys’

Taivutustiedot

MuotoTaivutus
Infinitiivi
Ind. prees. yks. 1.
Ind. imperf. yks. 3.
Kond. prees. yks. 3.
Pot. prees. yks. 3.
Imperat. prees. yks. 3.
Akt. 2. partisiippi
Pass. imperf.

Verbin nokata taivutus

Indikatiivi

PersoonaPreesensImperfektiPerfektiPluskvamperfekti
minänokkaannokkasinolen nokannutolin nokannut
sinänokkaatnokkasitolet nokannutolit nokannut
hännokkaanokkasion nokannutoli nokannut
menokkaammenokkasimmeolemme nokanneetolimme nokanneet
tenokkaattenokkasitteolette nokanneetolitte nokanneet
henokkaavatnokkasivatovat nokanneetolivat nokanneet
passiivinokataannokattiinon nokattuoli nokattu

Konditionaali

PersoonaPreesensPerfekti
minänokkaisinolisin nokannut
sinänokkaisitolisit nokannut
hännokkaisiolisi nokannut
menokkaisimmeolisimme nokanneet
tenokkaisitteolisitte nokanneet
henokkaisivatolisivat nokanneet
passiivinokattaisiinolisi nokattu

Imperatiivi

PersoonaPreesensPerfekti
sinänokkaa—
hännokatkoonolkoon nokannut
menokatkaamme—
tenokatkaa—
henokatkootolkoot nokanneet
passiivinokattakoonolkoon nokattu

Potentiaali

PersoonaPreesensPerfekti
minänokannenlienen nokannut
sinänokannetlienet nokannut
hännokanneelienee nokannut
menokannemmelienemme nokanneet
tenokannettelienette nokanneet
henokannevatlienevät nokanneet
passiivinokattaneenlienee nokattu

Infinitiivit

1. infinitiivinokata
1. inf. pitkä muotonokatakseen
2. inf. inessiivinokatessa
2. inf. inessiivi, passiivinokattaessa
2. inf. instruktiivinokaten
3. inf. inessiivinokkaamassa
3. inf. elatiivinokkaamasta
3. inf. illatiivinokkaamaan
3. inf. adessiivinokkaamalla
3. inf. abessiivinokkaamatta
3. inf. instruktiivinokkaaman
4. infinitiivinokkaaminen
5. infinitiivinokkaamaisillaan

Partisiipit

Aktiivin 1. partisiippinokkaava
Passiivin 1. partisiippinokattava
Aktiivin 2. partisiippinokannut
Passiivin 2. partisiippinokattu
Agenttipartisiippinokkaama
Kieltopartisiippinokkaamaton

Riimit

-okɑtɑ

Kaikki riimit

Lähteet

Viittaa tähän artikkeliin

Asiasanasto.fi. (s.a.). Nokata. Teoksessa Asiasanasto.fi: Suomen kielen sanakirja ja tesaurus. Haettu 19.11.2026 osoitteesta https://asiasanasto.fi/sana/nokata