Asiasanasto.fi

monikko

substantiivi

/ˈmonikːo/

Johdettu sanasta: moni

Merkitykset

  1. 1.(kielitiede)sanan lukua ilmentävä muoto, joka viittaa moneen (samanlaiseen) nominiin, tai verbin tapauksessa siihen, että tekijöitä on monta mon.”Kissa” on yksikkö, ”kissat” on monikko.
  2. 2.(matematiikka)järjestetty lukujono, jossa on äärellinen määrä alkioita
  3. 3.(tietojenkäsittely)järjestetty, äärellinen, vakio kokoelma

Synonyymit ja vastakohtasanat

Synonyymit

Etymologia

moni + johdin -kko

Yhdyssanat ja johdokset

Johdokset

Liittyvät sanat

Käännökset

  • engl.plural, tuple
  • ruotsitippel, pluralis, flertal, tuppel, plural
  • saksaPlural (m), Mehrzahl (f)
  • ranskapluriel (m)
  • venäjäмножественное число (n), кортеж
  • esp.número plural, plural (m)
  • viropluural, mitmus
  • italiaplurale (m)
  • puolaliczba mnoga (f)
  • norjapluralis, flertall

Hierarkia

Esimerkkilauseet

Monikolla ei ole eri päätettä, vaan nimisanain monikollisen merkityksen osoittamiseksi lisätään usein partikkeli etá, paljon.

Edvard Wainio, Matkustus Brasiliassa

Hänen avioeroistaan puhuttiin jo monikossa, eikä niitä oltu pitkiin aikoihin pohdittukaan.

Kaarle Halme, Valkoinen hirvi

Tästä on kuitenkin jonkin verran poikkeuksia molempiin suuntiin, esimerkiksi mila " sana " saa monikon milim, vaikka onkin feminiini, kun taas šulchan " pöytä ", joka on maskuliini, on monikossa šulchanot.

Wikipedia: Heprea

Englanninkieliset vastineet

  • plural
  • tuple

Esiintymistiheys

11 026 esiintymää, 4.2 / milj.

Suomi24
4.4
Sanomalehdet
4.1
Aikakauslehdet
1.0
Wikipedia
9.6
Reddit
5.9
Tekstitykset
1.8

Taivutustiedot

Taivutusluokka 4, vokaalivaihtelutyyppi A

Nominatiivimonikko
Genetiivimonikon
Partitiivimonikkoa
Essiivimonikkona
Translatiivimonikoksi
Inessiivimonikossa
Elatiivimonikosta
Illatiivimonikkoon
Adessiivimonikolla
Ablatiivimonikolta
Allatiivimonikolle
Abessiivimonikotta

Riimit

-onikːo

Kaikki riimit