mo­nik­ko

substantiivi/ˈmonikːo/
Jaa
Viittaa artikkeliin

mo-nik-ko (3 tavua) · 7 kirjainta · Suomen kielen 12 124. yleisin sana

Johdettu sanasta: moni

Merkitykset

  1. (kielitiede)sanan lukua ilmentävä muoto, joka viittaa moneen (samanlaiseen) nominiin, tai verbin tapauksessa siihen, että tekijöitä on monta mon.”Kissa” on yksikkö, ”kissat” on monikko.
  2. (matematiikka)järjestetty lukujono, jossa on äärellinen määrä alkioita
  3. (tietojenkäsittely)järjestetty, äärellinen, vakio kokoelma

Synonyymit ja vastakohtasanat

Esimerkkilauseet

Muotojen käsitykseksi on muistaminen, että samatekkuin -os, -as on Latinalainen Monikon Accusativo, niin pääte -ens, ans on Göthin-kielen heikko Monikko.
— Yrjö Sakari Yrjö-Koskinen, Tiedot Suomen-suvun muinaisuudesta
Ensinnä tulee paikka, jota kutsutaan rinnaksi, joka sana naisista puhuttaessa tavallisesti pannaan monikkoon.
— Heikki Lehmus, Pilaesitelmiä
Tästä on kuitenkin jonkin verran poikkeuksia molempiin suuntiin, esimerkiksi mila "sana" saa monikon milim, vaikka onkin feminiini, kun taas šulchan "pöytä", joka on maskuliini, on monikossa šulchanot.
— Wikipedia: Heprea

Kollokaatiot

Sanoja, jotka esiintyvät usein sanan monikko lähellä klassikkokirjoissa ja Wikipediassa.

Sentähden se myös asettaa määrätyn luvun epämääräisen ja yksikön monikon sijaan.
— Godenhjelm, Runous ja runouden muodot
Substantiivin monikon tunnus on - s, konsonantin ja painollisen a -, i - tai u-vokaalin jälkeen - es.
— Wikipedia: Espanjan kieli

Etymologia

Sanakirjassa
Johdos, käsitellään sanan moni yhteydessä
Vanhin tieto
Elias Lönnrot (eli 1802–1884)
Vastineita
inkeroinen, karjala, lyydi, vatja, viro, liivi ja 2 muuta kieltä

Lainalähde: Samantapaisia sanoja on myös indoeurooppalainen kielissä: gootti manags ’moni’, muinaisyläsaksa manag, anglosaksi manig, muinaisruotsi mangen ’moni’, muinaiskirkkoslaavi mŭnogŭ ’paljon’; yhtäläisyyksien on katsottu viittaavan hyvin vanhaan lainaukseen indoeurooppalaiselta taholta tai jopa alkusukulaisuuteen.

Mahdottomana ei liene pidettävä myöskään sitä, että itämerensuomi moni ja mahdollisesti udmurtti, komi mi̮nda olisivat johd:ia pron.-vartalosta mo- ~ mu-, jolloin yhtäläisyys indoeurooppalaisten sanojen kanssa on sattumaa.

Vastineet sukukielissä (8 kieltä)

Lähisukukielissä

inkeroinenmoni ’moni; joku’, monikas ’eräs, muutama, joku’
karjalamoni ’moni, usea’, monies ’muutama, joku(nen), eräs’
lyydimońi ’moni’
vatjame̮ni, (vatjan Kukkosin murre) moni ’moni’, me̮nikaz ’muutama’
viromõni ’muutama, joku, jokunen, jokin, monias, eräs, toinen’, mõningane ’jonkinlainen’
liivimūnda (= viro mõnd, suomi monta, munta) ’moni, muutama’

(suomi monet → pohjoissaame moanâk (luulajansaame) ’jokunen, muutama’, suomi monta → pohjoissaame moadˈde (eteläsaame piitimensaame luulajansaame inarinsaame koltansaame) ’muutama, (murt.) usea’)

Kaukaisemmissa sukukielissä

udmurttimi̮nda ’niin paljon kuin’, so-mi̮nda ’niin paljon’
komisi̮-mi̮nda ’niin paljon’, mij-mi̮nda ’kuinka paljon, kuinka monta’.

Tähän on usein yhdistetty myös kymmenen kerrannaisia merkitsevissä lukusanoissa esiintyvä elementti ‑mi̮n: udmurtti kwami̮n ’30’ (kwiń ’3’), komi komi̮n ’30’ (kujim ’3’), ńeĺami̮n ’40’ (ńoĺ ’4’) ~ mansi ‑mən, ‑man, ‑pən, ‑pan: itämansi länsimansi nälmən, pohjoismansi naliman ’40’, itämansi länsimansi ätpən, pohjoismansi atpan ’50’ | unkari ‑van, ‑ven: negyven ’40’, ötven ’50’, mutta tämä lienee erillinen ’10’-merkityksinen lukusana.

Yhdyssanat ja johdokset

Johdokset

Liittyvät sanat

Käännökset

  • engl.plural, tuple
  • ruotsitippel, pluralis, flertal, tuppel, plural
  • saksaPlural (m), Mehrzahl (f)
  • ranskapluriel (m)
  • venäjäмножественное число (n), кортеж
  • esp.número plural, plural (m)
  • viropluural, mitmus
  • italiaplurale (m)
  • puolaliczba mnoga (f)
  • norjapluralis, flertall

Hierarkia

Englanninkieliset vastineet

  • plural
  • tuple

Esiintymistiheys

11 026 esiintymää · 4.2 / milj.

Suomi24
4.4
Sanomalehdet
4.1
Aikakauslehdet
1.0
Wikipedia
9.6
Reddit
5.9
Tekstitykset
1.8

Taivutustiedot

Taivutusluokka 4 (laatikko), vokaalivaihtelutyyppi A

Yleisimmät: monikossa 55 % · monikko 26 % · monikon 10 %

SijamuotoYksikkö
Nominatiivi
Genetiivi
Partitiivi
Essiivi
Translatiivi
Inessiivi
Elatiivi
Illatiivi
Adessiivi
Ablatiivi
Allatiivi
Abessiivi

Riimit

-onikːo

Kaikki riimit
aiheet:
luokat:

Lähteet

Viittaa tähän artikkeliin

Asiasanasto.fi. (s.a.). Monikko. Teoksessa Asiasanasto.fi: Suomen kielen sanakirja ja tesaurus. Haettu 20.11.2026 osoitteesta https://asiasanasto.fi/sana/monikko