nuo­rit­taa

verbi/ˈnuo̯ritːɑːˣ/
Jaa

Johdettu sanasta: nuora

Merkitys

(englanniksi)
  1. (transitive)to decorate with a string or strings

Esimerkkilauseet

Siihen moitamies sai kaaristheella, lujalla nuoralla, kaaristheen rinkkoihin pujotellen nuorittaa, kaaristaa, tavaransa ja neuvonsa, sekä sitten heittää veturin vetolämpsän ympäri hartioittensa ja lähteä hiihtämään.
— Samuli Paulaharju, Sompio
Miehiä kävi vähäväliä kysymässä Natashalta, saiko sen ja sen kuorman nuorittaa tai oliko niissä kylliksi tavaroita.
— Leo Tolstoi, Sota ja rauha III

Taivutustiedot

Taivutusluokka 53, vokaalivaihtelutyyppi C

MuotoTaivutus
Infinitiivinuorittaa
Ind. prees. yks. 1.nuoritan
Ind. imperf. yks. 3.nuoritti
Kond. prees. yks. 3.nuorittaisi
Pot. prees. yks. 3.nuorittanee
Imperat. prees. yks. 3.nuorittakoon
Akt. 2. partisiippinuorittanut
Pass. imperf.nuoritettiin

Riimit

-uoritːɑː

Kaikki riimit

Lähteet