nuo­rit­taa

verbi/ˈnuo̯ritːɑːˣ/
Jaa
Viittaa artikkeliin

nuo-rit-taa (3 tavua) · 9 kirjainta

Johdettu sanasta: nuora

Merkitys

  1. sitoa nuoralla, panna nuoriin

Esimerkkilauseet

Siihen moitamies sai kaaristheella, lujalla nuoralla, kaaristheen rinkkoihin pujotellen nuorittaa, kaaristaa, tavaransa ja neuvonsa, sekä sitten heittää veturin vetolämpsän ympäri hartioittensa ja lähteä hiihtämään.
— Samuli Paulaharju, Sompio
"Sepähän nähdään", sanoi mies ja alkoi nuorittaa häntä saapuville tuoduilla köysillä.
— Pietari Päivärinta, Isäin pahat teot lasten päällä
Mutta toisekseen, samahan tuo minulle on, jos työhönkin, kun vaan annat minun nuorittaa Sipon sänkyyn, että se ei voi mainittavia tehdä."
— Juho Reijonen, Kulku-ukon kertomuksia kansan elämästä

Etymologia

Alkuperä
Lainasana (skandinaavinen)
Sanakirjassa
Käsitellään sanan nuora yhteydessä
Vastineita
inkeroinen, karjala, lyydi, vepsä, vatja
  1. suominuora
  2. skandinaavinenvertaa kantaskandinaavi *snōrā-, muinaisruotsi, nykynorja, nykyruotsi murt. snōr ’naru, nuora, nyöri’ (= muinaisalasaksa eli muinaissaksi snōr, nykysaksa Schnur ’sama merkitys’)

skandinaaviselta taholta, osittain mahdollisesti itämerensuomen välityksellä myös → pohjoissaame snuore (luulajansaame inarinsaame koltansaame kildininsaame turjansaame) ’köysi, nuora’, nuorra ’lanka, jolla saappaita neulotaan’; vertaa nyöri.

Vastineet sukukielissä (5 kieltä)

Lähisukukielissä

inkeroinennōra ’nuora’
karjalanuora ’nuora, (ohut) köysi; pitkäsiima’, nuorita ’sitoa nuoralla, köyttää’
lyydinuor(e̮) ’nuora, köysi’, nuoŕita ’nuorittaa, köyttää’
vepsänor ’nuora’, nore̮ita, noŕda ’nuorittaa, köyttää’
vatja(vatjan Kukkosin murre) nōra ’köysi’

Samaa juurta olevia sanoja

Taivutustiedot

Taivutusluokka 53 (muistaa), vokaalivaihtelutyyppi C

MuotoTaivutus
Infinitiivi
Ind. prees. yks. 1.
Ind. imperf. yks. 3.
Kond. prees. yks. 3.
Pot. prees. yks. 3.
Imperat. prees. yks. 3.
Akt. 2. partisiippi
Pass. imperf.

Verbin nuorittaa taivutus

Indikatiivi

PersoonaPreesensImperfektiPerfektiPluskvamperfekti
minänuoritannuoritinolen nuorittanutolin nuorittanut
sinänuoritatnuorititolet nuorittanutolit nuorittanut
hännuorittaanuorittion nuorittanutoli nuorittanut
menuoritammenuoritimmeolemme nuorittaneetolimme nuorittaneet
tenuoritattenuorititteolette nuorittaneetolitte nuorittaneet
henuorittavatnuorittivatovat nuorittaneetolivat nuorittaneet
passiivinuoritetaannuoritettiinon nuoritettuoli nuoritettu

Konditionaali

PersoonaPreesensPerfekti
minänuorittaisinolisin nuorittanut
sinänuorittaisitolisit nuorittanut
hännuorittaisiolisi nuorittanut
menuorittaisimmeolisimme nuorittaneet
tenuorittaisitteolisitte nuorittaneet
henuorittaisivatolisivat nuorittaneet
passiivinuoritettaisiinolisi nuoritettu

Imperatiivi

PersoonaPreesensPerfekti
sinänuorita—
hännuorittakoonolkoon nuorittanut
menuorittakaamme—
tenuorittakaa—
henuorittakootolkoot nuorittaneet
passiivinuoritettakoonolkoon nuoritettu

Potentiaali

PersoonaPreesensPerfekti
minänuorittanenlienen nuorittanut
sinänuorittanetlienet nuorittanut
hännuorittaneelienee nuorittanut
menuorittanemmelienemme nuorittaneet
tenuorittanettelienette nuorittaneet
henuorittanevatlienevät nuorittaneet
passiivinuoritettaneenlienee nuoritettu

Infinitiivit

1. infinitiivinuorittaa
1. inf. pitkä muotonuorittaakseen
2. inf. inessiivinuorittaessa
2. inf. inessiivi, passiivinuoritettaessa
2. inf. instruktiivinuorittaen
3. inf. inessiivinuorittamassa
3. inf. elatiivinuorittamasta
3. inf. illatiivinuorittamaan
3. inf. adessiivinuorittamalla
3. inf. abessiivinuorittamatta
3. inf. instruktiivinuorittaman
4. infinitiivinuorittaminen
5. infinitiivinuorittamaisillaan

Partisiipit

Aktiivin 1. partisiippinuorittava
Passiivin 1. partisiippinuoritettava
Aktiivin 2. partisiippinuorittanut
Passiivin 2. partisiippinuoritettu
Agenttipartisiippinuorittama
Kieltopartisiippinuorittamaton

Riimit

-uoritːɑː

Kaikki riimit

Lähteet

Viittaa tähän artikkeliin

Asiasanasto.fi. (s.a.). Nuorittaa. Teoksessa Asiasanasto.fi: Suomen kielen sanakirja ja tesaurus. Haettu 19.11.2026 osoitteesta https://asiasanasto.fi/sana/nuorittaa