nuor­tu­a

verbi/ˈnuo̯rtuɑˣ/
Jaa
Viittaa artikkeliin

nuor-tu-a (2 tavua) · 7 kirjainta

Johdettu sanasta: nuori

Merkitykset

  1. (kuva)tulla nuorekkaammaksi
  2. (konkreettisesti)tulla biologiselta iältään nuoremmaksiPolyyppieläimiltä olemme oppineet, että eliön on mahdollista myös biologisesti nuortua.

Esimerkkilauseet

Mut kun ma kaukaisuuteen katseen luon, ma yksinäisen, kevätkirkkaan tähden nään, ma nousen, tunnen uuden voiman veressäin, ja nuorrun, hämärästä nostan pystyyn pään.
— Larin-Kyösti, Sydänpäivän lauluja
On muiden mielehen luonto tyyni, ja leivon laulu ja illansuu, mä nautin parhain, kun myrsky pauhaa, kas silloin nuortuu ja norjistuu.
— Kasimir Leino, 25 vuotta
Oikeasti hän itse oli se Komentajan ja Suihkuvirran aikoinaan voittama vastustaja, joka sai osuman omasta aseestaan ja nuortui vastustajiensa huomaamatta lapseksi, joka on nyt kasvanut uudelleen lähes aikuiseksi kostoa ja maailmanvalloitussuunnitelmia hautoen.
— Wikipedia: Sky High

Kollokaatiot

Sanoja, jotka esiintyvät usein sanan nuortua lähellä klassikkokirjoissa ja Wikipediassa.

Käy sinne, synnit anteeks saat siellä, sydän nuortuu!
— Joel Lehtonen, Puolikuun alla
Voi, suokaa anteeksi heikkouteni, madame, -- on hetkiä, jolloin ihminen virkoaa uuteen eloon ja nuortuu lapsissaan!"
— Alexandre Dumas, Myladyn poika

Etymologia

1nuortua1 – tulla nuoremmaksi

Sanakirjassa
Käsitellään sanan nuori yhteydessä
Vastineita
inkeroinen, karjala, lyydi, vepsä, vatja, viro ja 2 muuta kieltä

(katso myös nuortea)

Vastineet sukukielissä (8 kieltä)

Lähisukukielissä

inkeroinennōri ’nuori; nuori ihminen’, nōristua ’nuorentua’, nōrus ’nuoruus’
karjalanuori ’nuori; tuore, raaka’, nuoreta, nuoristuo ’nuoreta’, nuorevus ’nuoruus; nuori’, nuorus ’sama merkitys; nuoruuden aikainen’
lyydinuoŕ (mon. nuore̮d) ’nuori’, nuoruden (g.) ’nuoruus’
vepsänoŕ ’nuori’, norištuda ’nuoreta’
vatjanōri ’nuori’, nōruz ’nuoruus’
vironoor ’nuori; tuore’, nooreneda, noorduda ’nuortua’, noorus ’nuoruus’, nooruk ’nuorukainen’
liivinūoŕ ’nuori, tuore’, nuoŕt (prs. nuortəb) ’nuortua’

Kaukaisemmissa sukukielissä

saamenuorrâ ’nuori’
–?? udmurtti nordi ’uusi, pehmeä heinä (niitetyn tilalle kasvaneena)’
–?? komi ner: ner-ki̮d́ź ’nuori koivu’ (udmurtin ja komin sanojen vokaaliedustus ei ole säännönmukainen, ja niiden keskinäinenkin yhteenkuuluvuus on epävarmaa)

. Vertaa myös norja.

2nuortua2 – pehmetä (rauta, veitsen terä kuumennettaessa, lumi suojasäällä, nahka, leipä jne.); vetäytyä pilveen (taivas)

Sanakirjassa
Käsitellään sanan nuortea yhteydessä
Vastineita
vatja

Sana voi alkuaan olla johdoskorrelaatti v:lle nuortua (← nuori), jonka tässä main. merkitykset selittyvät adj:n nuori merkityksestä ’tuore (ja siten pehmeä ja kostea)’; selvästi myöhäisempi on nuortea sanan kirjak. merk. ’nuorekkaan jäntevä, nuorekas jne.’, joka on suoraan nuori sanan vaikutusta. Osittain sanan taustalla voi myös vaikuttaa norea ’notkea, joustava’ (s.v. norja), huomaa myös nuorea (Renv 1826) ja nuotrea (Lönnr 1880; Laatokan Karjala ja Pohjois-Karjala Savo) ’notkea, taipuisa’.

Vastineet sukukielissä (1 kieli)

Lähisukukielissä

vatjanōre̮lla (prs. nōrtē̮b, vastaisi suomen muotoa *nuortelee) ’pilveillä, muuttua kosteaksi (taivas, sää)’.

Samaa juurta olevia sanoja

Yhdyssanat ja johdokset

Johdokset

Käännökset

Esiintymistiheys

2 276 esiintymää · 0.9 / milj.

Suomi24
0.9
Sanomalehdet
1.1
Aikakauslehdet
0.8
Wikipedia
0.4
Reddit
0.1
Tekstitykset
1.1

Taivutustiedot

Taivutusluokka 52 (sanoa), vokaalivaihtelutyyppi K

Yleisimmät: nuortuu 41 % · nuorru 17 % · nuortunut 12 %

MuotoTaivutus
Infinitiivi
Ind. prees. yks. 1.
Ind. imperf. yks. 3.
Kond. prees. yks. 3.
Pot. prees. yks. 3.
Imperat. prees. yks. 3.
Akt. 2. partisiippi
Pass. imperf.

Verbin nuortua taivutus

Indikatiivi

PersoonaPreesensImperfektiPerfektiPluskvamperfekti
minänuorrunnuorruinolen nuortunutolin nuortunut
sinänuorrutnuorruitolet nuortunutolit nuortunut
hännuortuunuortuion nuortunutoli nuortunut
menuorrummenuorruimmeolemme nuortuneetolimme nuortuneet
tenuorruttenuorruitteolette nuortuneetolitte nuortuneet
henuortuvatnuortuivatovat nuortuneetolivat nuortuneet
passiivinuorrutaannuorruttiinon nuorruttuoli nuorruttu

Konditionaali

PersoonaPreesensPerfekti
minänuortuisinolisin nuortunut
sinänuortuisitolisit nuortunut
hännuortuisiolisi nuortunut
menuortuisimmeolisimme nuortuneet
tenuortuisitteolisitte nuortuneet
henuortuisivatolisivat nuortuneet
passiivinuorruttaisiinolisi nuorruttu

Imperatiivi

PersoonaPreesensPerfekti
sinänuorru—
hännuortukoonolkoon nuortunut
menuortukaamme—
tenuortukaa—
henuortukootolkoot nuortuneet
passiivinuorruttakoonolkoon nuorruttu

Potentiaali

PersoonaPreesensPerfekti
minänuortunenlienen nuortunut
sinänuortunetlienet nuortunut
hännuortuneelienee nuortunut
menuortunemmelienemme nuortuneet
tenuortunettelienette nuortuneet
henuortunevatlienevät nuortuneet
passiivinuorruttaneenlienee nuorruttu

Infinitiivit

1. infinitiivinuortua
1. inf. pitkä muotonuortuakseen
2. inf. inessiivinuortuessa
2. inf. inessiivi, passiivinuorruttaessa
2. inf. instruktiivinuortuen
3. inf. inessiivinuortumassa
3. inf. elatiivinuortumasta
3. inf. illatiivinuortumaan
3. inf. adessiivinuortumalla
3. inf. abessiivinuortumatta
3. inf. instruktiivinuortuman
4. infinitiivinuortuminen
5. infinitiivinuortumaisillaan

Partisiipit

Aktiivin 1. partisiippinuortuva
Passiivin 1. partisiippinuorruttava
Aktiivin 2. partisiippinuortunut
Passiivin 2. partisiippinuorruttu
Agenttipartisiippinuortuma
Kieltopartisiippinuortumaton

Riimit

-uortuɑ

Kaikki riimit

Lähteet

Viittaa tähän artikkeliin

Asiasanasto.fi. (s.a.). Nuortua. Teoksessa Asiasanasto.fi: Suomen kielen sanakirja ja tesaurus. Haettu 20.11.2026 osoitteesta https://asiasanasto.fi/sana/nuortua