oi­keus­kie­li

substantiivi/ˈoi̯keusˌkie̯li/
Jaa
Viittaa artikkeliin

oi-keus-kie-li (4 tavua) · 11 kirjainta

sisältää sanat: oikeus + kieli

Merkitys

  1. (Oikeustiede)kielimuoto, jota käytetään oikeudellisessa viestinnässä ja jolla on sanastollisia ja tyylillisiä erityispiirteitä

Synonyymit

Esimerkkilauseet

Virka- ja oikeuskielestä ei hänellä Saima-lehdessä ole vielä mitään ehdoitusta.
— Julius Krohn, Suomalaisen kirjallisuuden vaiheet
— Uudenvuodenpäivänä oli juhlanäytäntö 29/12 1883 vahvistetun kieliasetuksen johdosta, jonka kautta suomenkieli vihdoinkin miten kuten pääsi oikeuskieleksi.
— Eliel Aspelin-Haapkylä, Suomalaisen teatterin historia III
Vähäisemmälle huomiolle jää yleensä muoto -oppi eli morfologia ja äänneoppi eli fonologia, mutta muoto -oppiakin tarvitaan esimerkiksi oikeudellisten yhdyssanojen muodostamisessa, sillä oikeuskielelle ovat tyypillisiä monimutkaiset yhdyssanat.
— Wikipedia: Oikeuslingvistiikka

Esiintymistiheys

91 esiintymää · 0.0 / milj.

Suomi24
0.0
Sanomalehdet
0.3
Aikakauslehdet
0.2
Wikipedia
0.2
Reddit
0.0
Tekstitykset
0.0

Taivutustiedot

Taivutusluokka 26 (pieni)

SijamuotoYksikkö
Nominatiivi
Genetiivi
Partitiivi
Essiivi
Translatiivi
Inessiivi
Elatiivi
Illatiivi
Adessiivi
Ablatiivi
Allatiivi
Abessiivi

Riimit

-ieli

Kaikki riimit

Lähteet

Viittaa tähän artikkeliin

Asiasanasto.fi. (s.a.). Oikeuskieli. Teoksessa Asiasanasto.fi: Suomen kielen sanakirja ja tesaurus. Haettu 20.11.2026 osoitteesta https://asiasanasto.fi/sana/oikeuskieli