om­pe­lesubstantiivi

1. 1.ommel-sanan rinnakkaismuoto
2. 2.(taivutusmuoto) aktiivin indikatiivin preesensin konnegaatiomuoto verbistä ommella
3. 3.(taivutusmuoto) imperatiivin yksikön 2. persoonan muoto verbistä ommella
4. 4.(taivutusmuoto) imperatiivin yksikön 2. persoonan konnegaatiomuoto verbistä ommella

1. 1.(alt-of)(alternative)alternative form of ommel
2. 2.(form-of)(imperative)(present)(second-person)(singular)inflection of ommella:

Esimerkkilauseet