ont­tu­a

Jaa
Viittaa artikkeliin

Merkitys

  1. heiketä, laihtua, nälkiintyä; tulla ontoksi

Etymologia

Sanakirjassa
Käsitellään sanan onsi yhteydessä
Vastineita
inkeroinen, karjala, lyydi, vepsä, vatja, viro ja 4 muuta kieltä
Vastineet sukukielissä (10 kieltä)

Lähisukukielissä

inkeroinenons ’onsi’
karjalaonsi ’ontelo, ontto; jalkaholvi; huonosatoinen (maa), laiha’, ontelo ’onkalo’, ontto, onttoa ’kovertaa ontoksi’, onttuo ’lahota ontoksi; nälkiintyä, laihtua’, onnistoa (Salmi) ’kovertaa ontoksi’
lyydiońdž (mon. onded) ’onsi, ontto, ontelo’, ondus ’ontelo; luola’
vepsäonź ’onsi, onkalo’, onde̮kaz ’ontto’, onduź ’onkalo’
vatjaē̮si ’onsi, ontto’
viroõõs (g. õõne) ’onsi, onkalo, kolo’, õõnsus ’sama merkitys’, õõnes ’ontto, onsi, onteloinen’, õõnestada ’kovertaa, onttaa’ (liivi ē̮n ’ontto’ ? ← viro; pohjoissaame murt. oansa ’puun onsi’ ← suomi)

Kaukaisemmissa sukukielissä

pohjoissaamepohjoissaame vuowˈdâ (uumajansaame piitimensaame luulajansaame inarinsaame koltansaame) ’rinta- tai vatsaontelo’
–? ersämordva undo, mokšamordva unda ’(puun) onkalo’
–? udmurtti udur ’mehiläispesän suuaukko’
itämansiitämansi pohjoismansi ōntər ’vatsa; kohtu’, länsimansi (Bernát Munkácsin aineistosta) oåntėr ’vatsa’
itähantiitähanti ont, etelähanti unt ’sisus, vatsa’, untər ’vatsa’
–? unkari odú ’kolo, onkalo; luola’ (← *omte)

Kaukaisemmissa sukukielissä

saamevuowˈdâ ’puun onkalo; uuttu’
itähantiitähanti etelähanti oŋət ’kolo, onkalo (puussa)’, pohjoishanti ǫŋət ’vesilinnun pesäkolo puussa’ (← *oŋte).

Aineksia voi olla molemmistakin sanueista.

Lähteet

Viittaa tähän artikkeliin

Asiasanasto.fi. (s.a.). Onttua. Teoksessa Asiasanasto.fi: Suomen kielen sanakirja ja tesaurus. Haettu 20.11.2026 osoitteesta https://asiasanasto.fi/sana/onttua