1onnistaa1 – käydä hyvin, luonnistaa; onnistua; puhdistaa, siistiä
- Sanakirjassa
- Käsitellään sanan onni yhteydessä
- Vastineita
- inkeroinen, karjala, vepsä, vatja, viro, liivi
= (tai suomi →) pohjoissaame vuodˈnâ (ruotsinsaame luulajansaame) ’onni’, vuodnâlâš ’onnekas’ (pohjoissaame onnistuvvât ’onnistua’ ← suomi).
On esitetty, että onni: onne- olisi paradigmaattinen eriytymä sanasta onsi (: onte-, onne-, katso tätä; vepsän ja liivin sanat olisivat tällöin lainaa niistä murteista, joissa *nt:llä on heikko aste nn). Semanttiseen kehitykseen ’(tyhjä) tila’ → ’tilanne’ → ’kohtalo’ olisivat voineet vaikuttaa erilaiset konteksteihinsa kiteytyneet muodot (esimerkiksi onnen päällä ’onton, tyhjän päällä’ on Länsi-Suomi:ssa yhdistetty sanaan onni).
Vastineet sukukielissä (6 kieltä)
Lähisukukielissä
| inkeroinen | onni, onnekas, onnellīn, onnetoin, onnettomus, onnistua |
|---|
| karjala | onni, onnekas, onnetoin, onnestoa, onnistoa ’onnistaa’, onnistuo ’onnistaa; (uud.) onnistua’ |
|---|
| vepsä | onote̮i, one̮toi ’onneton’ |
|---|
| vatja | e̮nni ’onni, kohtalo, arpa’, e̮nne̮va ’onnellinen’, e̮nne̮tō ’onneton’, (vatjan Kukkosin murre) onni ’onni’, onnissua ’onnistua’ |
|---|
| viro | õnn (g. ‑e) ’onni’, õnnelik ’onnellinen’, õnnetu ’onneton’, õnnetus ’onnettomuus’, õnnestuda ’onnistua’, õnnitleda ’onnitella’ |
|---|
| liivi | v(u)oń, (salatsinliivi) ońń ’onni’, vońštə ’onnistaa, onnistua’ |
|---|
Samaa juurta olevia sanoja
2onnistaa2 – kovertaa, louhia
- Sanakirjassa
- Käsitellään sanan onsi yhteydessä
- Vanhin tieto
- Mikael Agricola (eli n. 1510–1557)
- Vastineita
- inkeroinen, karjala, lyydi, vepsä, vatja, viro ja 4 muuta kieltä
Vastineet sukukielissä (10 kieltä)
Lähisukukielissä
| inkeroinen | ons ’onsi’ |
|---|
| karjala | onsi ’ontelo, ontto; jalkaholvi; huonosatoinen (maa), laiha’, ontelo ’onkalo’, ontto, onttoa ’kovertaa ontoksi’, onttuo ’lahota ontoksi; nälkiintyä, laihtua’, onnistoa (Salmi) ’kovertaa ontoksi’ |
|---|
| lyydi | ońdž (mon. onded) ’onsi, ontto, ontelo’, ondus ’ontelo; luola’ |
|---|
| vepsä | onź ’onsi, onkalo’, onde̮kaz ’ontto’, onduź ’onkalo’ |
|---|
| vatja | ē̮si ’onsi, ontto’ |
|---|
| viro | õõs (g. õõne) ’onsi, onkalo, kolo’, õõnsus ’sama merkitys’, õõnes ’ontto, onsi, onteloinen’, õõnestada ’kovertaa, onttaa’ (liivi ē̮n ’ontto’ ? ← viro; pohjoissaame murt. oansa ’puun onsi’ ← suomi) |
|---|
Kaukaisemmissa sukukielissä
| pohjoissaame | pohjoissaame vuowˈdâ (uumajansaame piitimensaame luulajansaame inarinsaame koltansaame) ’rinta- tai vatsaontelo’ |
|---|
| – | ? ersämordva undo, mokšamordva unda ’(puun) onkalo’ |
|---|
| – | ? udmurtti udur ’mehiläispesän suuaukko’ |
|---|
| itämansi | itämansi pohjoismansi ōntər ’vatsa; kohtu’, länsimansi (Bernát Munkácsin aineistosta) oåntėr ’vatsa’ |
|---|
| itähanti | itähanti ont, etelähanti unt ’sisus, vatsa’, untər ’vatsa’ |
|---|
| – | ? unkari odú ’kolo, onkalo; luola’ (← *omte) |
|---|
Kaukaisemmissa sukukielissä
| saame | vuowˈdâ ’puun onkalo; uuttu’ |
|---|
| itähanti | itähanti etelähanti oŋət ’kolo, onkalo (puussa)’, pohjoishanti ǫŋət ’vesilinnun pesäkolo puussa’ (← *oŋte). |
|---|
Aineksia voi olla molemmistakin sanueista.
Samaa juurta olevia sanoja