- Alkuperä
- Kansainvälinen sana
Lähtökohtana lähinnä ranskan orienter ’suunnata; asettaa kartta pohjoiseen’, johdos sanasta orient ’orientti’ ← latinan oriens ’itämaat, itä; nouseva’, johdos verbistä oriri ’syntyä; nousta’.
Orientoiminen tapahtui alun perin auringonnousun suunnan mukaan.
Latinan oriens‑sanan useimmat taivutusmuodot perustuvat vartaloon orient-.