1paattua1 – takertua kiinni (lumi tai savi työ- tai kulkuvälineeseen), pinttyä (ruoka astiaan); paatua
- Vanhin tieto
- Elias Lönnrot, 1880
- Levinneisyys
- Kaakkois-Häme Kymenlaakso savolaismurteet, paikoin Etelä- ja Pohjois-Häme kaakkoismurteet
- Vastineita
- karjala, vepsä, vatja, viro
Lähtökohta: ? ← germaaninen *bā-ja-, vertaa muinaisyläsaksa bā(j)en ’lämmittää, hautoa’, keskiyläsaksa bæjen, nykysaksa bähen ’sama merkitys, paahtaa, paistaa’ (lainaoriginaalin kausatiivijohdinta vastaa omap. johdin ‑tta-); samaa alkuperää on myös paatua ’kovettua jne.’, paataa ’takertua suksen pohjaan (lumi)’, kun taas merkitykseltään läheinen paahtaa
ainakin jos sen ensi tavun pitkä vokaali on sekundaari — lienee muuta alkuperää, joskin näihin sekoittunut. Vertaa myös paistaa; merk:n osalta puuttua1.
Vastineet sukukielissä (4 kieltä)
Lähisukukielissä
| karjala | poattuo ’takertua (lumi suksiin)’ |
|---|---|
| vepsä | pattuda ’turvota (puuesine vedessä)’ |
| vatja | (vatjan Kukkosin murre) pāttua ’hyytyä (veri)’ |
| viro | paatuda ’kuivua, kovettua, paisua’, paadutada ’kovettaa (esimerkiksi sade maan); takerruttaa’ |