pa­ra­dok­saa­li­nen

Näin siis minänkehityksessä vaikuttavat tekijät saattavat johtaa, eikä niinkään harvoin, siihen paradoksaaliseen tulokseen, että henkilö on umpikujassa elämän tärkeiden biologisten vaatimusten edessä suvun jatkajana.

Judith otti kylmästi tarkistaakseen veljensä Christophea koskevaa arvostelua: hän tunsi ennestään hyvin Franzin kerskailut; ja hänen taipuisuutensa ivaan sai hyvän syyn ilveilyyn heti, kun hän näki Christophen ilmestyvän sisään, tuon ihmeen, jonka kauneutta ja hienostunutta ulkomuotoa veli oli kehuskellut — (tuntuipa kuin Franzilla olisi ollut erikoinen kyky nähdä asiat aina ihan päinvastoin kuin ne todellisuudessa olivat; tai sitten tuotti uskottelu Franzille paradoksaalista huvia). Mutta kun Judith sitten tutki paremmin Christophea, tunnusti hän, ettei kaikki Franzin kuvailussa ollut väärää

Marilan ekspressiivisistä maalauksista voi aistia paradoksaalista draamaa: teokset leikittelevät kontrastien, henkisyyden, kauneuden ja ylevyyden lisäksi kiihkeällä lihallisuudella ja rumuudella.