pu­he­ää­ni

substantiivi/ˈpuheˣˌæːni/
Jaa

Yhdyssana: puhe + ääni

Merkitys

  1. henkilölle ominainen tavallisen suhteellisen monotonisen puhumisen ääni, ominainen peruskorkeudeltaan ja väriltään; erotuksena lauluäänestäHänen puheäänensä oli erikoinen.

Etymologia

puhe + ääni

Liittyvät sanat

Esimerkkilauseet

Ja hyvin huomasin: vihastukseen ei kokouneet sinä iltana veres, — hyvin pulputti syömes, lauloi suus, ja äänesi milloin syvänä kumpus ja milloin hopeisna heläjöi, ain aineitten mukaan: sa toisella äänellä haastoit reaalioita ja toisella estetiikkaa — ja kunniaa "musikaalisen puheäänen" hyvin julisti puhees ja puheesi soinnutus.
— Juhani Siljo, Maan puoleen
Hän on puettu viininpunaiseen, ja hänen kaulahelmensä ovat silmiinpistävän isot, mutta hänen puheäänensä on omituisen kalsea.
— Erkki Kivijärvi, Painomuste ja punaviini
Hänellä oli pehmeä, lapsenkaltainen puheääni, ja useista hänen viattoman kuuloisista lausahduksistaan haastatteluissa on myöhemmin tullut ikonisia.
— Wikipedia: Marilyn Monroe

Esiintymistiheys

1 953 esiintymää · 0.7 / milj.

Suomi24
0.8
Sanomalehdet
0.2
Aikakauslehdet
0.7
Wikipedia
1.2
Reddit
0.6
Tekstitykset
0.1

Taivutustiedot

Taivutusluokka 26

SijamuotoYksikkö
Nominatiivipuheääni
Genetiivipuheäänen
Partitiivipuheääntä
Essiivipuheäänenä
Translatiivipuheääneksi
Inessiivipuheäänessä
Elatiivipuheäänestä
Illatiivipuheääneen
Adessiivipuheäänellä
Ablatiivipuheääneltä
Allatiivipuheäänelle
Abessiivipuheäänettä

Riimit

-æːni

Kaikki riimit

Lähteet