puo­li­soin­tu

substantiivi/ˈpuo̯liˌsoi̯ntu/
Jaa
Viittaa artikkeliin

puo-li-soin-tu (4 tavua) · 11 kirjainta

Yhdyssana: puoli + sointu

Merkitys

  1. (Kirjallisuudentutkimus)epätäydellinen, vaillinainen loppusointu; epätäydellinen riimi, jossa vain vokaalit sointuvat ja nekin epätäydellisesti; assonanssi

Synonyymit

Esimerkkilauseet

Runosäkeissä on tekijä ajan tavan mukaan käyttänyt assonansseja, puolisointuja, niin että lopputavun ääntiö joka runossa oli sama ja pienet puolisäkeet lopussa aina soivat yhteen keskenänsä.
— N. N., Aucassin ja Nicolette
Puolisointu on vaillinainen loppusointu, jossa ainoastaan vokaalit ovat soinnussa keskenään, esim. turva: hurja, soit: tois.
— Godenhjelm, Runous ja runouden muodot
Viimeinen, mikä tiedetään Hadrianuksen kädestä lähteneeksi, on muuan pieni runo, jonka hän kirjoitti kuolinvuoteellaan ja omisti omalle levottomalle hengelleen — oivallinen itsekuvaus: Tämän harvinaisen kaiukkaan ja herkkäilmeisen runon, jossa on m.m. käytetty runsaasti puolisointuja ja vastoin antiikkista tapaa joskus puhtaita riimejäkin, voisi suomentaa seuraavasti:
— Carl Grimberg, Kansojen historia 4 Vanha aika IV

Käännökset

  • engl.half rhyme, slant rhyme, approximate rhyme, imperfect rhyme, assonance
  • ruotsiassanans
  • saksaAssonanz
  • ranskaassonance

Englanninkieliset vastineet

  • half rhyme
  • slant rhyme
  • approximate rhyme
  • imperfect rhyme
  • assonance

Taivutustiedot

SijamuotoYksikkö
Nominatiivi
Genetiivi
Partitiivi
Essiivi
Translatiivi
Inessiivi
Elatiivi
Illatiivi
Adessiivi
Ablatiivi
Allatiivi
Abessiivi

Riimit

-ointu

Kaikki riimit

Lähteet

Viittaa tähän artikkeliin

Asiasanasto.fi. (s.a.). Puolisointu. Teoksessa Asiasanasto.fi: Suomen kielen sanakirja ja tesaurus. Haettu 20.11.2026 osoitteesta https://asiasanasto.fi/sana/puolisointu