pääl­lim­mäi­se­nä

Kress, etsiessään viinilasia, saikin samalla käsiinsä paperipinkan ja antoi silmiensä seurata sitä sivua, joka sattui olemaan päällimmäisenä.

Kumurin raivolla ei ollut enää rajoja... Tuota pikaa hän oli pystyssä ja kiinni vastustajassaan, huutaen kauheasti ja kiroillen... Näin alkoi käsirysy... Pojat kaatuivat ja kierivät hangessa, vuoroin toinen, vuoroin toinen päällimmäisenä, ympärillä olevien yllyttäessä maanpoikaa pitämään puolensa, näyttämään Kumurille kerrankin reuna...

Niiden sävy oli lempeän humoristista, tosin satiiriakin niissä on, mutta Sehlstedtin satiiri on ystävällistä, ei kitkerää, ja usein päällimmäisenä sävynä on idylli.