- Alkuperä
- Lainasana (germaaninen: *skrahā)
- Sanakirjassa
- Johdos, käsitellään sanan raha yhteydessä
- Vanhin tieto
- 1822
- Vastineita
- inkeroinen, karjala, vepsä, vatja, viro, liivi
Lähtökohta: ← germaaninen *skrahā, vertaa muinaisnorja skrá ’kuivunut eläimen nahka’, islanti skrá, nykynorja skraa ’nahanpala’.
Sanan alkumerk. itämerensuomi tahollakin on siis ollut ’(maksuvälineenä käytetty) eläimen, et. oravan nahka’ (skandinaavinen kielissä näkyy nahan toinen käyttötarkoitus: muinaisruotsi skrā ’asiakirja’).
Vastineet sukukielissä (6 kieltä)
Lähisukukielissä
| inkeroinen, karjala | raha ’raha’ |
|---|---|
| vepsä | raha ’hopea’, ŕaha ’armas, ‑kulta’ |
| vatja, viro | raha ’raha’ |
| liivi | rɔ̄ʾ ’sama merkitys’ |
(suomi → eteläsaame rähhaa ’suden tai karhun nahka’, ruotsinsaame (LÖ) raha ’kallisarvoinen nahka, kaikki arvokas; raha’)
Lue myös Kotuksen kirjoitus raha.