ran­taan­tu­a

verbi/ˈrɑntɑːntuɑˣ/
Jaa
Viittaa artikkeliin

ran-taan-tu-a (3 tavua) · 10 kirjainta

Johdettu sanasta: ranta

Merkitys

  1. rantautua

Etymologia

Alkuperä
Lainasana (germaaninen)
Sanakirjassa
Käsitellään sanan ranta yhteydessä
Vastineita
inkeroinen, karjala, lyydi, vepsä, vatja, viro, liivi

Lainalähde: ← germaaninen (kantaskandinaavi) *stranđa, vertaa nykyruotsi, muinaisruotsi, nykytanska, anglosaksi, englanti strand ’ranta, rannikko’, muinaisnorja strǫnd ’(esimerkiksi kilven) reuna; ranta’.

Johd:ia sanasta ranta ovat ilmeisesti myös suomi ranne (paikoin murt.) ’ranta; (esimerkiksi metsän, niityn) reuna; rinne’ karjala ranne ’sama merkitys’ (alkumuodoksi on myös esitetty kantaskandinaavi ntr.-muotoa *stranđes-); samoin suomi rante (: rantteen; Pohjanmaa Pohjois-Suomi ja Keski-Suomi) ’halonhakkuupaikka (tavallisesti pihan laidassa; Gan 1784 »täsä rantteella»)’ sekä ranne (: ranteen) tai rannet (: ranttehen) ’sama merkitys’ (suomi → pohjoissaame ranˈtig (luulajansaame) ’sama merkitys’). — On mahdollista, että itämerensuomalaisiin sanoihin on osittain vaikuttanut myös se (ilmeisesti edellisen yhteyteen kuuluva) germaaninen sanapesye, johon kuuluvat nykyruotsi, muinaisruotsi, nykytanska rand, nykysaksa Rand ’reuna, reunus, syrjä, laita jne.’, muinaisnorja rǫnd, keskialasaksa rant (katso rantu).

Vastineet sukukielissä (7 kieltä)

Lähisukukielissä

inkeroinenranta ’ranta’, rannikko; rantalain, rantolain ’rannikon asukas’
karjalaranta ’ranta; (kylän, esineen, vaatekappaleen) reuna, laita(osa), syrjä; taivaanranta; (ilman)suunta; seutu, tienoo; maa, maanääri, ‑kolkka’; rannikko ’(järven) ranta; (metsän) reuna’, rantautuo, rantavuo ’nousta rantavesiin (kala); laskea rantaan (alus); loppua, tulla tehdyksi tai valmiiksi’, rantalaine ’rannalla asuva; jnk seudun asukas’
lyydirand(e̮) ’ranta; reuna, syrjä, laita; kankaan hulpilo’
vepsärand (mon. randad) ’ranta; (E myös) alamäki’, keskivepsä randaĺińe, etelävepsä randhīńe ’rannalla tai (E) mäen alla asuva’
vatjaranta ’ranta, ääri’, rantalain ’rantalainen’
virorand (g. ranna) ’ranta, rannikko’, randlane, rannaline ’rannan tai rannikon asukas’
liivirānda ’ranta’, rāndali ’rannan asukas, liiviläinen’

Taivutustiedot

Taivutusluokka 52 (sanoa), vokaalivaihtelutyyppi J

MuotoTaivutus
Infinitiivi
Ind. prees. yks. 1.
Ind. imperf. yks. 3.
Kond. prees. yks. 3.
Pot. prees. yks. 3.
Imperat. prees. yks. 3.
Akt. 2. partisiippi
Pass. imperf.

Verbin rantaantua taivutus

Indikatiivi

PersoonaPreesensImperfektiPerfektiPluskvamperfekti
minärantaannunrantaannuinolen rantaantunutolin rantaantunut
sinärantaannutrantaannuitolet rantaantunutolit rantaantunut
hänrantaantuurantaantuion rantaantunutoli rantaantunut
merantaannummerantaannuimmeolemme rantaantuneetolimme rantaantuneet
terantaannutterantaannuitteolette rantaantuneetolitte rantaantuneet
herantaantuvatrantaantuivatovat rantaantuneetolivat rantaantuneet
passiivirantaannutaanrantaannuttiinon rantaannuttuoli rantaannuttu

Konditionaali

PersoonaPreesensPerfekti
minärantaantuisinolisin rantaantunut
sinärantaantuisitolisit rantaantunut
hänrantaantuisiolisi rantaantunut
merantaantuisimmeolisimme rantaantuneet
terantaantuisitteolisitte rantaantuneet
herantaantuisivatolisivat rantaantuneet
passiivirantaannuttaisiinolisi rantaannuttu

Imperatiivi

PersoonaPreesensPerfekti
sinärantaannu—
hänrantaantukoonolkoon rantaantunut
merantaantukaamme—
terantaantukaa—
herantaantukootolkoot rantaantuneet
passiivirantaannuttakoonolkoon rantaannuttu

Potentiaali

PersoonaPreesensPerfekti
minärantaantunenlienen rantaantunut
sinärantaantunetlienet rantaantunut
hänrantaantuneelienee rantaantunut
merantaantunemmelienemme rantaantuneet
terantaantunettelienette rantaantuneet
herantaantunevatlienevät rantaantuneet
passiivirantaannuttaneenlienee rantaannuttu

Infinitiivit

1. infinitiivirantaantua
1. inf. pitkä muotorantaantuakseen
2. inf. inessiivirantaantuessa
2. inf. inessiivi, passiivirantaannuttaessa
2. inf. instruktiivirantaantuen
3. inf. inessiivirantaantumassa
3. inf. elatiivirantaantumasta
3. inf. illatiivirantaantumaan
3. inf. adessiivirantaantumalla
3. inf. abessiivirantaantumatta
3. inf. instruktiivirantaantuman
4. infinitiivirantaantuminen
5. infinitiivirantaantumaisillaan

Partisiipit

Aktiivin 1. partisiippirantaantuva
Passiivin 1. partisiippirantaannuttava
Aktiivin 2. partisiippirantaantunut
Passiivin 2. partisiippirantaannuttu
Agenttipartisiippirantaantuma
Kieltopartisiippirantaantumaton

Riimit

-uɑ

Kaikki riimit

Lähteet

Viittaa tähän artikkeliin

Asiasanasto.fi. (s.a.). Rantaantua. Teoksessa Asiasanasto.fi: Suomen kielen sanakirja ja tesaurus. Haettu 21.11.2026 osoitteesta https://asiasanasto.fi/sana/rantaantua