ran­tu

substantiivi/ˈrɑntu/
Jaa

Merkitys

  1. (kansankielinen) viiru, raita, juovaArasti koittelen tyttöni rantua, / saisipa jonakin päivänä pantua.

Esimerkkilauseet

Tämä on puettu pitkään, valkeaan karjalaiskauhtanaan, jonka päärmeistä paistaa punainen rantu.
— Lauri Haarla, Kurkien taru
Pianpa olikin emännän taas oltava paikalla, kun rantu rannulta vati tyhjeni ja keltainen koristekiekura pohjilla lopulta oli paljaillaan sekä Iso-Vileenin puulusikka alkanut merkitsevästi kolistella vadin reunaan lisiä ruokia pöytiin.
— Volter Kilpi, Pitäjän pienempiä

Esiintymistiheys

910 esiintymää · 0.3 / milj.

Suomi24
0.4
Sanomalehdet
0.6
Aikakauslehdet
0.5
Wikipedia
0.0
Reddit
0.3
Tekstitykset
0.0

Taivutustiedot

Taivutusluokka 1, vokaalivaihtelutyyppi J

SijamuotoYksikkö
Nominatiivirantu
Genetiivirannun
Partitiivirantua
Essiivirantuna
Translatiivirannuksi
Inessiivirannussa
Elatiivirannusta
Illatiivirantuun
Adessiivirannulla
Ablatiivirannulta
Allatiivirannulle
Abessiivirannutta

Riimit

-ɑntu

Kaikki riimit

Lähteet