ran­tu

substantiivi/ˈrɑntu/
Jaa
Viittaa artikkeliin

ran-tu (2 tavua) · 5 kirjainta

Merkitys

  1. (kansankielinen) viiru, raita, juovaArasti koittelen tyttöni rantua, / saisipa jonakin päivänä pantua.

Esimerkkilauseet

Pimeässä jousen tiehen oli kirkas puukko pantu, osotettu otsaan miehen; siitä Hurtan päässä rantu.
— Eino Leino, Kootut teokset IV
Tämä on puettu pitkään, valkeaan karjalaiskauhtanaan, jonka päärmeistä paistaa punainen rantu.
— Lauri Haarla, Kurkien taru
Tikulla se tappooki laattialla sen täin, jok'oli suuri kun rotulehmä, musta pitkä rantu vai seljäs, jotta mistähän oli tullu?
— Jaakkoo Vaasan, Sinsallaa

Etymologia

1rantu1 – raita, juova, viiru (esim. kankaassa); kengän reunos

Alkuperä
Lainasana (nykyruotsi)
Vanhin tieto
Christfrid Ganander, 1786
Levinneisyys
laajalti itämurteet Keski-Pohjanmaa Pohjois-Suomi, paikoin hämäläismurteet
Vastineita
inkeroinen, karjala

Lainalähde: ← nykyruotsi, muinaisruotsi rand (yhd. rann-) ’reuna, reunus; laita; juova, raita; kengän reunos jne.’, muinaisnorja rǫnd (keskialasaksa rant, nykysaksa Rand) ’sama merkitys’ suomi sanueessa on ilmeisesti eriaikaisia lainoja (sanan rantu on esitetty palautuvan jopa kantaskandinaavi muotoon *ranđu-). Vertaa ranta.

(Suomalaiset Tieto-Sanomat 1776 »punaisen ranten» ’viirun’)

Saksalaisperäisiä ovat kaiketi viro rant (g. randi) ’reuna, reunus, reunos’ (josta → nykyruotsi murt. Viro rant ’kengän reunos’); (latvian välityksellä) liivi rānta ’kolo, juova, viiru’ ja venäjä rant, josta mahdollisesti → karjala rantta, rant(t)u ’(kengän) reunos’. — eteläsaame raaddie (uumajansaame) ’reuna’ ja pohjoissaame murt. roanˈdâ ’kankaan raita’ ← skandinaavinen.

Vastineet sukukielissä (2 kieltä)

Lähisukukielissä

inkeroinenrantti ’kengän (pohjan) reunus’
karjalarantu ’raita’, rantuniekka ’raidallinen’ (nämä mahdollisesti ← suomi)

Samaa juurta olevia sanoja

2rantu2 – (ruokia) valikoiva, nirso, vaativainen; tarkka, huolellisuutta vaativa (esim. työ); kitsas, saita; arka, loukkaantuva

Alkuperä
Lainasana (nykyruotsi: grann)
Sanakirjassa
Käsitellään sanan kranttu yhteydessä

Lainalähde: ← nykyruotsi grann (ntr. ja adv. grant), varhaisempi uusruotsi (1522–1689) grand, nykyruotsi murt. grannd(an), grandär, (lastenk.) grantti ’ohut, hieno, korea; tarkka, huolellinen (muun muassa työ); nirso, vaativainen (ruoan suhteen)’, muinaisruotsi grander, granner ’hieno, ohut, tarkka’. Vertaa kranni2.

(suomi → pohjois- eli vienankarjala (k)ranttu ’ruokaansa valikoiva’, luulajansaame rantu, pohjoissaame murt. ranˈtu, inarinsaame ranttu ’valikoiva, nirso (ruoan ja vaatteiden suhteen)’)

Samaa juurta olevia sanoja

Esiintymistiheys

910 esiintymää · 0.3 / milj.

Suomi24
0.4
Sanomalehdet
0.6
Aikakauslehdet
0.5
Wikipedia
0.0
Reddit
0.3
Tekstitykset
0.0

Taivutustiedot

Taivutusluokka 1 (valo), vokaalivaihtelutyyppi J

Yleisimmät: rantu 29 % · rantuja 26 % · rannut 23 %

SijamuotoYksikkö
Nominatiivi
Genetiivi
Partitiivi
Essiivi
Translatiivi
Inessiivi
Elatiivi
Illatiivi
Adessiivi
Ablatiivi
Allatiivi
Abessiivi

Riimit

-ɑntu

Kaikki riimit

Lähteet

Viittaa tähän artikkeliin

Asiasanasto.fi. (s.a.). Rantu. Teoksessa Asiasanasto.fi: Suomen kielen sanakirja ja tesaurus. Haettu 20.11.2026 osoitteesta https://asiasanasto.fi/sana/rantu