- Alkuperä
- Lainasana (nykyruotsi)
- Sanakirjassa
- Johdos, käsitellään sanan rantu yhteydessä
- Vanhin tieto
- Christfrid Ganander, 1786
- Vastineita
- inkeroinen, karjala
Lähtökohta: ← nykyruotsi muinaisruotsi rand (yhd. rann-) ’reuna, reunus; laita; juova, raita; kengän reunos jne.’, muinaisnorja rǫnd (keskialasaksa rant, nykysaksa Rand) ’sama merkitys’ suomi sanueessa on ilmeisesti eriaikaisia lainoja (sanan rantu on esitetty palautuvan jopa kantaskandinaavi muotoon *ranđu-). Vertaa ranta.
(Suomalaiset Tieto-Sanomat 1776 »punaisen ranten» ’viirun’)
Saksalaisperäisiä ovat kaiketi viro rant (g. randi) ’reuna, reunus, reunos’ (josta → nykyruotsi murt. Viro rant ’kengän reunos’); (latvia välityksellä) liivi rānta ’kolo, juova, viiru’ ja venäjä rant, josta mahdollisesti → karjala rantta, rant(t)u ’(kengän) reunos’. — eteläsaame raaddie (uumajansaame) ’reuna’ ja pohjoissaame murt. roanˈdâ ’kankaan raita’ ← skandinaavinen.