ran­tui­nen

Jaa
Viittaa artikkeliin

Merkitys

  1. raidallinen

Etymologia

Alkuperä
Lainasana (nykyruotsi)
Sanakirjassa
Johdos, käsitellään sanan rantu yhteydessä
Vanhin tieto
Christfrid Ganander, 1786
Vastineita
inkeroinen, karjala

Lähtökohta: ← nykyruotsi muinaisruotsi rand (yhd. rann-) ’reuna, reunus; laita; juova, raita; kengän reunos jne.’, muinaisnorja rǫnd (keskialasaksa rant, nykysaksa Rand) ’sama merkitys’ suomi sanueessa on ilmeisesti eriaikaisia lainoja (sanan rantu on esitetty palautuvan jopa kantaskandinaavi muotoon *ranđu-). Vertaa ranta.

(Suomalaiset Tieto-Sanomat 1776 »punaisen ranten» ’viirun’)

Saksalaisperäisiä ovat kaiketi viro rant (g. randi) ’reuna, reunus, reunos’ (josta → nykyruotsi murt. Viro rant ’kengän reunos’); (latvia välityksellä) liivi rānta ’kolo, juova, viiru’ ja venäjä rant, josta mahdollisesti → karjala rantta, rant(t)u ’(kengän) reunos’. — eteläsaame raaddie (uumajansaame) ’reuna’ ja pohjoissaame murt. roanˈdâ ’kankaan raita’ ← skandinaavinen.

Vastineet sukukielissä (2 kieltä)

Lähisukukielissä

inkeroinenrantti ’kengän (pohjan) reunus’
karjalarantu ’raita’, rantuniekka ’raidallinen’ (nämä mahdollisesti ← suomi)

Samaa juurta olevia sanoja

Lähteet

Viittaa tähän artikkeliin

Asiasanasto.fi. (s.a.). Rantuinen. Teoksessa Asiasanasto.fi: Suomen kielen sanakirja ja tesaurus. Haettu 19.11.2026 osoitteesta https://asiasanasto.fi/sana/rantuinen