ren­tu

Jaa
Viittaa artikkeliin

Merkitykset

  1. leikki- tai salakieli, jossa sanojen tavujen järjestystä vaihdetaan; siansaksa
  2. riekale

Etymologia

1rentu1 – leikki- tai salakieli, jossa sanojen tavujen järjestystä vaihdetaan; siansaksa

Sanakirjassa
Käsitellään sanan rengonkieli yhteydessä

(→ karjala rentu, rennunkieli ’sama merkitys’).

Osittain käännöslaina, vertaa nykyruotsi rotvälska ’(rikollisten, kerjäläisten) salakieli; siansaksa’ ← nykysaksa Rotwelsch, keskiyläsaksa rotwelsch, ‑walsch ’sama merkitys’, jossa rot ’kerjäläinen; ovela, kiero’ ja välsk, welsch ’romaaninen; ulkomaalainen’ (alkuosaan vertaa renttu s.v. rento); renko, rengon- perustunevat puolestaan kansanetymologiaan.

Samaa juurta olevia sanoja

2rentu2 – riekale

Sanakirjassa
Käsitellään sanan rento yhteydessä
Vanhin tieto
Elias Lönnrot (eli 1802–1884)
Vastineita
lyydi

~ (osittain ehkä suomi →) karjala rento ’rento, hervoton’, rentu, renttu, renttaleh ’risa esine, rääsy; hulttio, retku’.

Deskr. sanoja, joiden yhteyteen kuuluu myös rynttyyt, ryntteet ’huonot vaatteet’

Vastineet sukukielissä (1 kieli)

Lähisukukielissä

lyydirünti ’resupekka’.

Lähteet

Viittaa tähän artikkeliin

Asiasanasto.fi. (s.a.). Rentu. Teoksessa Asiasanasto.fi: Suomen kielen sanakirja ja tesaurus. Haettu 19.11.2026 osoitteesta https://asiasanasto.fi/sana/rentu