renttu

substantiivi

/ˈrentːu/

Merkitykset

1.(miespuolisesta henkilöstä)retku, retale, retkale, heittiöSe mies oli täysi renttu ja alkoholisti.
2.(miespuolisesta henkilöstä)ketku, kelmi, ketale, ketkale, lurjusNaisen ihastuksen kohde on usein joku renttu.
3.huonokuntoinen vaateEi ole mitä laittaisi päälleen, pelkkiä renttuja vain.

Kulussa ja koko miehen olemuksessa oli hiukan aatelismiestä, oppinutta, porvaria ja renttua.

Puvussa ja koko miehen olemuksessa oli hiukan aatelismiestä, oppinutta, porvaria ja renttua.

Onslow on epäsiisti ja laiska renttu, joka nähdään harvoin muualla kuin nojatuolissaan juomassa olutta ja seuraamassa televisiosta laukkakisoja.

15 633 esiintymää, 6.0 / milj.

Suomi24

7.0

Sanomalehdet

2.4

Aikakauslehdet

0.4

Wikipedia

1.0

0.8

Tekstitykset

1.8

Taivutusluokka 1, vokaalivaihtelutyyppi C

-entːu