- Alkuperä
- Käännöslaina
- Sanakirjassa
- Käsitellään sanan hapan yhteydessä
- Vastineita
- inkeroinen, karjala, lyydi, vepsä, vatja, viro ja 3 muuta kieltä
Lähtökohtana lähinnä englannin ribonucleic acid ’ribonukleiinihappo’, jossa ribo- (lyhentymä sanasta ribose ’riboosi’ ← saksan Ribose ’riboosi’, oppitekoinen sana (Emil Fischer, 1891), jonka pohjana on Arabinose ’arabinoosi’) + nucleic acid ’nukleiinihappo’ (käännöslaina saksan sanasta Nukleinsäure ’nukleiinihappo’ (oppitekoinen sana (Richard Altmann, 1889), jossa Nuklein ’nukleiini’, oppitekoinen sana (Friedrich Mischer, 1869), jonka pohjana on latinan nucleus ’hedelmän kivi, pähkinänsydän’, johdos sanasta nux ’pähkinä’) + Säure ’happo’).
Arabinoosi on arabikumissa esiintyvä sokeri. Fischer järjesti sanan kirjaimia mielivaltaisesti uudelleen luodessaan niistä sanan Ribose.
(uud. merk.:) ’oksidi’ (Kilpinen 1844), ’happi’ (Roos 1845)
Vastineet sukukielissä (9 kieltä)
Lähisukukielissä
| inkeroinen | hapan (g. happaman), hapantua; hapannoittā, happanoittā, happenuttā ’hapattaa’ |
|---|---|
| karjala | hapan (g. happamen) ’mädäntynyt, hapannut’, hapata ’hapata; mädätä, lahota, pilaantua; (kevätjäästä:) haurastua, sulaa; (esimerkiksi jaloista:) hautua’, hapattoa, hapatus |
| lyydi | hapata ’mädätä, hapata, paheta’, hapaimmaido ’viilipiimä’ |
| vepsä | hapata ’pilaantua, mädätä, hapantua’, hapńeda ’pilaantua, mädätä’, hapa(ń)maid ’piimä’, happu ’sama merkitys’ |
| vatja | apō, (vatjan Kukkosin murre) hapā ’hapan’, apata (prs. appane̮b) ’hapata’, apagoittā ’hapattaa’ |
| viro | hapu, hapen, hapne ’hapan’, hape ’happo; hapatusaine’, hapneda ’hapantua’, hapendada, hapatada ’hapattaa’, hapatis, hapatus ’käyte, hapate’ |
| liivi | appən ’hapan’, apāndə ’hapata, käydä’ |
(suomi → pohjoissaame happanit ’juosta keitettäessä (maito)’, happatus ’juoksutin’)
Kaukaisemmissa sukukielissä
| ersämordva | ersämordva tšapamo, mokšamordva šapama ’hapan’, ersämordva tšapaks, mokšamordva šapaks ’taikina’, ersämordva tšapado, tšäpät́, tšeped́ ’kalja’ |
|---|---|
| länsimari | länsimari šapə̑, itämari šopə̑ ’hapan’, (Birskin mari) šowo ’hapankalja’, länsimari šapem, itämari šopem, (Birskin mari) šowem ’hapata’ |
. Yhteinen alkumuoto *šappa- tai *tšappa- On epävarmaa, kuuluuko tähän myös seuraava sanaperhe: länsimansi šē̮w-, pohjoismansi sāw- ’hapattaa’, itämansi šɔ̈̄γəm, sē̮γəm, sē̮wəm ’homeinen (jauho)’ | itähanti tšĕγ- ’hapata (taikina)’, tšĕγ˳- ’ummehtua (jauhot); hapaten nousta (taikina)’, pohjoishanti šŭw- ’hapata’, šŭw ’taikina’, sĕw- ’hapata (taikina); mahia (nuora)’ | unkari savanyú ’hapan’, jonka kantamuoto voinee olla *tšapa-.