1riutta1 – pitkähkö, osittain vedenalainen rantakivikko, särkkä; kivikko(inen maa), kiviröykkiö; jyrkkä kalliorinne tai kieleke; ryteikkö
- Alkuperä
- Lainasana (germaaninen)
- Vanhin tieto
- 1683
- Levinneisyys
- Varsinais-Suomi, paikoin Kaakkois-Suomi, muualta hajat.
- Vastineita
- karjala
Lähtökohta: ← germaaninen (kantaskandinaavi), vertaa muinaisnorja grjót ’kivi’, nykynorja grjot ’kivikko tunturissa; rantakivikko; kivikkoranta jne.’, muinaisruotsi gryt ’kivi, sora’, nykyruotsi gryt ’(pesä)onkalo; kiviröykkiö, louhikko’.
Vastineet sukukielissä (1 kieli)
Lähisukukielissä
| karjala | riuhta, riutta ’jyrkkärinteinen kallio tai mäki; jyrkänne’ |
|---|
(suomi karjala → inarinsaame rihte (koltansaame kildininsaame) ’tunturin tai vaaran jyrkkä rinne’)