riut­ta

erisnimi, substantiivi/ˈriu̯tːɑ/
Jaa
Viittaa artikkeliin

riut-ta (2 tavua) · 6 kirjainta

Merkitykset

  1. saaren tai laguunin ympärillä olevista koralleista koostuva rengasmainen alue
  2. (murre)rantakivikko, karikko
  3. (murre)(pohjoiset murteet)petoeläin tai -lintu

Synonyymit

Esimerkkilauseet

— Katso, huomautti Riutta, osoittaen metsää, joka tosin vielä oli hoitamatonta, mutta jossa piili runsaat rikkaudet.
— Veikko Korhonen, Miehet sen tekevät
Ma irroitan purjeeni paulan, ma laineilla kelluan, ma myrskyn tuloa laulan, ma lasken ja kohoan, pois aatos riutoilta ryntää, päin kuohuja keula kyntää, ja purje on pullellaan.
— Larin-Kyösti, Meren maininkeja
Valkoevähaita ei esiinny kovin matalassa vedessä, kuten mustaevähaita, eikä riutan ulkopuolella, kuten harmaariuttahaita.
— Wikipedia: Riuttakalat

Kollokaatiot

Sanoja, jotka esiintyvät usein sanan riutta lähellä klassikkokirjoissa ja Wikipediassa.

Oikea nimitys juontuu vedenalaisesta riutasta, joka nousi aikojen kuluessa maankohoamisen myötä saareksi.
— Wikipedia: Reposaari
Raiatea ja Tahaa ovat sen puolesta merkillisiä, että ne sijaitsevat saman riutan sisäpuolella.
— Jack London, Etelämeren auringon alla
Keltapinsettikala syö joskus koralleja, joten se ei aina sovi riutta-akvaarioon.
— Wikipedia: Keltapinsettikala
Sitten täytti tuuli jälleen isonpurjeen, kuului kuin humahdus ja kuunari sukelsi riutan aukkoon.
— Yrjö Rauanheimo, 12 helmisärkkää

Etymologia

1riutta1 – pitkähkö, osittain vedenalainen rantakivikko, särkkä; kivikko(inen maa), kiviröykkiö; jyrkkä kalliorinne tai kieleke; ryteikkö

Alkuperä
Lainasana (germaaninen)
Vanhin tieto
1683
Levinneisyys
Varsinais-Suomi, paikoin Kaakkois-Suomi, muualta hajat.
Vastineita
karjala

Lähtökohta: ← germaaninen (kantaskandinaavi), vertaa muinaisnorja grjót ’kivi’, nykynorja grjot ’kivikko tunturissa; rantakivikko; kivikkoranta jne.’, muinaisruotsi gryt ’kivi, sora’, nykyruotsi gryt ’(pesä)onkalo; kiviröykkiö, louhikko’.

Vastineet sukukielissä (1 kieli)

Lähisukukielissä

karjalariuhta, riutta ’jyrkkärinteinen kallio tai mäki; jyrkänne’

(suomi karjala → inarinsaame rihte (koltansaame kildininsaame) ’tunturin tai vaaran jyrkkä rinne’)

2riutta2 – varsta

Alkuperä
Lainasana (venäjä: priúz)
Sanakirjassa
Käsitellään sanan riusa yhteydessä
Vastineita
karjala, vepsä

Lähtökohta: ← venäjä murt. priúz ’varsta’, prívuz, privúz, príguz, prívza jne. ’sama merkitys; varstan kieli’.

suomi murt. riutta (Etelä-Karjala Karjalan kannas Etelä-Savo, paikoin Pohjois-Savo Kainuu) ’varsta’ ehkä kontam. sanoista riusa ja vartta.

Vastineet sukukielissä (2 kieltä)

Lähisukukielissä

karjalapriusa ’varsta’
vepsäpriuz ’sama merkitys’

Samaa juurta olevia sanoja

Yhdyssanat ja johdokset

Liittyvät sanat

Käännökset

  • engl.reef
  • ruotsirev
  • saksaRiff
  • ranskarécif (m)
  • venäjäкаменная гряда, риф (m)
  • esp.arrecife
  • viroriff, rahu, kari
  • italiabarriera

Hierarkia

Yläkäsitteet

Alakäsitteet

Englanninkieliset vastineet

  • reef

Esiintymistiheys

3 662 esiintymää · 1.4 / milj.

Suomi24
1.0
Sanomalehdet
4.0
Aikakauslehdet
2.0
Wikipedia
5.8
Reddit
0.1
Tekstitykset
3.2

Taivutustiedot

Taivutusluokka 9 (kala)

Yleisimmät: riutta 32 % · riutan 22 % · riutalla 15 %

SijamuotoYksikkö
Nominatiivi
Genetiivi
Partitiivi
Essiivi
Translatiivi
Inessiivi
Elatiivi
Illatiivi
Adessiivi
Ablatiivi
Allatiivi
Abessiivi

Riimit

-iutːɑ

Kaikki riimit

Lähteet

Viittaa tähän artikkeliin

Asiasanasto.fi. (s.a.). Riutta. Teoksessa Asiasanasto.fi: Suomen kielen sanakirja ja tesaurus. Haettu 19.11.2026 osoitteesta https://asiasanasto.fi/sana/riutta