roikkuva

adjektiivi, verbi

/ˈroi̯kːuʋɑ/

Johdettu sanasta: roikkua

Merkitys

(käännetty englannista)

Huhtikuinen, humiseva tuuli riipoi matalalla roikkuvia, monipoimuisia pilviä, mustia tai vaaleankalsakoita.

Lauri viritti päretikun palamaan ja valaisi ovesta tuota roikkuvaa esinettä.

Sillä on musta, kova ja jäykkä höyhenpuku, harmaa kypärä, sininen pää ja kaula, punainen niska ja kaksi punaista kurkusta roikkuvaa helttaa.

-oikːuʋɑ