roikkua

verbi

/ˈroi̯kːuɑˣ/

Merkitykset

1.olla ripustettuna tai kiinnitettynä vain yläosastaanTien päällä roikkunut sähkölinja on saatu korjattua.
2.(puhekieltä)pysytellä jonkun kannoilla tai jossain asemassa tai tilassaSuomalaista riepoo puhelimessa roikkuminen (Yle.fi)
3.(puhekieltä)hengata, oleskella ilman syytä

Synonyymit ja vastakohtasanat

Synonyymit

hengata hengailla

Vastakohtasanat

syöksyä rynnistää

Yhdyssanat ja johdokset

Johdokset

roikkuja roikkuminen roikunta

Liittyvät sanat

roikotella roikottaa roikutella roikuttaa riippuvainen

Käännökset

Hierarkia

Yläkäsitteet

↑rappeutua ↑murentua ↑luhistua ↑rapistua ↑lahota

Alakäsitteet

↓lysähtää ↓retkottaa ↓kuljeksia ↓maleksia ↓kuljeskella ↓riippua ↓riippua yli ↓lököttää ↓killua

Esimerkkilauseet

Hänen ottaessaan nenäliinaansa tuli pahvipala sen mukana ja jäi roikkumaan hameen päälle.

Jalmari Finne, Kiljusen herrasväki

Toinen silmä päässä roikkui, naama nahkarepaleita, vuoteelle hän hiljaa vaipui, lepäs siinä viikon verran, katsoi armaan askareita.

Larin-Kyösti, Korpinäkyjä I

Usean köysivälin reiteillä on mahdollista eksyä laskeutumisreitistä ja päätyä paikkaan, jossa ei ole rakennettuja laskeutumispisteitä, tai roikkumaan tyhjän päälle, jolloin on kiivettävä köyttä takaisin ylös.

Wikipedia: Laskeutuminen

Englanninkieliset vastineet

droop
hang
bag
flag
sag
swag
brachiatelähisynonyymi
leech onto

Esiintymistiheys

131 138 esiintymää, 50.0 / milj.

Suomi24

56.8

Sanomalehdet

13.5

Aikakauslehdet

14.5

Wikipedia

10.4

25.6

Tekstitykset

32.4

Taivutustiedot

Taivutusluokka 52, vokaalivaihtelutyyppi A

Infinitiivi	roikkua
Ind. prees. yks. 1.	roikun
Ind. imperf. yks. 3.	roikkui
Kond. prees. yks. 3.	roikkuisi
Pot. prees. yks. 3.	roikkunee
Imperat. prees. yks. 3.	roikkukoon
Akt. 2. partisiippi	roikkunut
Pass. imperf.	roikuttiin

Riimit

-oikːuɑ

Kaikki riimit