roik­ku­a

verbi/ˈroi̯kːuɑˣ/
Jaa
Viittaa artikkeliin

roik-ku-a (2 tavua) · 7 kirjainta · Suomen kielen 2 002. yleisin sana

Merkitykset

  1. olla ripustettuna tai kiinnitettynä vain yläosastaanTien päällä roikkunut sähkölinja on saatu korjattua.
  2. (puhekieltä)pysytellä jonkun kannoilla tai jossain asemassa tai tilassaSuomalaista riepoo puhelimessa roikkuminen (Yle.fi)
  3. (puhekieltä)hengata, oleskella ilman syytä

Synonyymit ja vastakohtasanat

Vastakohtasanat

Esimerkkilauseet

Hänen ottaessaan nenäliinaansa tuli pahvipala sen mukana ja jäi roikkumaan hameen päälle.
— Jalmari Finne, Kiljusen herrasväki
Vallesmanni sanoi tämän hermostunein tempauksin, mutta oli sentään tyytyväinen itseensä, kun huomasi, että ohjien perät sittenkin roikkuivat hänen kourassaan, jos hän vain malttaisi pysyä kiivailematta.
— Kaarle Halme, Kyläraittien kuningas
Sen vieressä he näkivät leijuvan olennon, jolla oli kirkkaat punaiset kasvot, "pataässän muotoinen pää" ja kirkkaanvihreä vaatetus, joka roikkui laskoksilla vyötäröltä.
— Wikipedia: Flatwoodsin hirviö

Kollokaatiot

Sanoja, jotka esiintyvät usein sanan roikkua lähellä klassikkokirjoissa ja Wikipediassa.

Etymologia

Vanhin tieto
1723
Levinneisyys
laajalti murt.
Vastineita
karjala

Deskr. sanoja, jotka kuuluvat s.v. rojahtaa main. sanojen yhteyteen. Vertaa lisäksi loikkua1, loikare, loikoa ja näiden yhteydessä main. sanat.

Vastineet sukukielissä (1 kieli)

Lähisukukielissä

karjalaroikaleh ’pitkä olento tai esine, roikale’.

Samaa juurta olevia sanoja

Englanninkieliset vastineet

  • droop
  • hang
  • leech onto
  • brachiatelähisynonyymi
  • flag
  • sag
  • swag
  • loiter

Esiintymistiheys

131 138 esiintymää · 50.0 / milj.

Suomi24
56.8
Sanomalehdet
13.5
Aikakauslehdet
14.5
Wikipedia
10.4
Reddit
25.6
Tekstitykset
32.4

Taivutustiedot

Taivutusluokka 52 (sanoa), vokaalivaihtelutyyppi A

Yleisimmät: roikkuu 28 % · roikkumaan 17 % · roikkua 11 %

MuotoTaivutus
Infinitiivi
Ind. prees. yks. 1.
Ind. imperf. yks. 3.
Kond. prees. yks. 3.
Pot. prees. yks. 3.
Imperat. prees. yks. 3.
Akt. 2. partisiippi
Pass. imperf.

Verbin roikkua taivutus

Indikatiivi

PersoonaPreesensImperfektiPerfektiPluskvamperfekti
minäroikunroikuinolen roikkunutolin roikkunut
sinäroikutroikuitolet roikkunutolit roikkunut
hänroikkuuroikkuion roikkunutoli roikkunut
meroikummeroikuimmeolemme roikkuneetolimme roikkuneet
teroikutteroikuitteolette roikkuneetolitte roikkuneet
heroikkuvatroikkuivatovat roikkuneetolivat roikkuneet
passiiviroikutaanroikuttiinon roikuttuoli roikuttu

Konditionaali

PersoonaPreesensPerfekti
minäroikkuisinolisin roikkunut
sinäroikkuisitolisit roikkunut
hänroikkuisiolisi roikkunut
meroikkuisimmeolisimme roikkuneet
teroikkuisitteolisitte roikkuneet
heroikkuisivatolisivat roikkuneet
passiiviroikuttaisiinolisi roikuttu

Imperatiivi

PersoonaPreesensPerfekti
sinäroiku—
hänroikkukoonolkoon roikkunut
meroikkukaamme—
teroikkukaa—
heroikkukootolkoot roikkuneet
passiiviroikuttakoonolkoon roikuttu

Potentiaali

PersoonaPreesensPerfekti
minäroikkunenlienen roikkunut
sinäroikkunetlienet roikkunut
hänroikkuneelienee roikkunut
meroikkunemmelienemme roikkuneet
teroikkunettelienette roikkuneet
heroikkunevatlienevät roikkuneet
passiiviroikuttaneenlienee roikuttu

Infinitiivit

1. infinitiiviroikkua
1. inf. pitkä muotoroikkuakseen
2. inf. inessiiviroikkuessa
2. inf. inessiivi, passiiviroikuttaessa
2. inf. instruktiiviroikkuen
3. inf. inessiiviroikkumassa
3. inf. elatiiviroikkumasta
3. inf. illatiiviroikkumaan
3. inf. adessiiviroikkumalla
3. inf. abessiiviroikkumatta
3. inf. instruktiiviroikkuman
4. infinitiiviroikkuminen
5. infinitiiviroikkumaisillaan

Partisiipit

Aktiivin 1. partisiippiroikkuva
Passiivin 1. partisiippiroikuttava
Aktiivin 2. partisiippiroikkunut
Passiivin 2. partisiippiroikuttu
Agenttipartisiippiroikkuma
Kieltopartisiippiroikkumaton

Riimit

-oikːuɑ

Kaikki riimit
aiheet:

Lähteet

Viittaa tähän artikkeliin

Asiasanasto.fi. (s.a.). Roikkua. Teoksessa Asiasanasto.fi: Suomen kielen sanakirja ja tesaurus. Haettu 19.11.2026 osoitteesta https://asiasanasto.fi/sana/roikkua