rui­ku­tus

substantiivi/ˈrui̯kutus/
Jaa

Johdettu sanasta: ruikuttaa

Merkitys

  1. (arkikieltä)se, että ruikutetaan, valitus, rutina

Synonyymit

Etymologia

ruikuttaa + johdin -us

Liittyvät sanat

Hierarkia

Yläkäsitteet

Esimerkkilauseet

Jos onni on, niin paljonkin saadaan, vaan paapatuksella ja ruikutuksella ei saada mitään", sanoi maisteri.
— Eero Sissala, Munkkiniemen Elsa
Jätä tuo rukousnauhan ruikutus, helkytys ja kalistaminen!
— Rabindranath Tagore, Uhrilauluja
Koska tämä asui Anaksareten lähellä, Anaksarete kuuli valituksen ja päätti uteliaisuudesta seurata kuulemaansa "ruikutusta".
— Wikipedia: Anaksarete

Englanninkieliset vastineet

  • beef
  • kick

Esiintymistiheys

8 915 esiintymää · 3.4 / milj.

Suomi24
4.1
Sanomalehdet
0.5
Aikakauslehdet
0.1
Wikipedia
0.0
Reddit
2.1
Tekstitykset
0.6

Taivutustiedot

Taivutusluokka 39

SijamuotoYksikkö
Nominatiiviruikutus
Genetiiviruikutuksen
Partitiiviruikutusta
Essiiviruikutuksena
Translatiiviruikutukseksi
Inessiiviruikutuksessa
Elatiiviruikutuksesta
Illatiiviruikutukseen
Adessiiviruikutuksella
Ablatiiviruikutukselta
Allatiiviruikutukselle
Abessiiviruikutuksetta

Riimit

-uikutus

Kaikki riimit
luokat:

Lähteet