1runtti1 – perustus, kivijalka; pohjaväri; maakappale; sisu, (luja) luonne
- Alkuperä
- Lainasana (nykyruotsi: grund)
- Sanakirjassa
- Käsitellään sanan krunti yhteydessä
Lainalähde: ← nykyruotsi grund ’pohja, perustus; pohjaväri; maa-alue, maa; peruste, syy, periaate’, grunda ’perustaa, pohjata’ jne. — inkeroinen kruntti ’maa, maaperä, maapalsta’ ← viro krunt ’tontti, palsta; pohjamaali’ tai venäjä grunt ’maaperä, pohja; pohjaväri’ (molemmat ← saksa Grund), aunuksenkarjala gruntti ’rakennuksen perustus’ ← venäjä.
Samaa juurta olevia sanoja
2runtti2 – huono vaate, rääsy; kelvoton, heittiö; raukka (ihminen tai eläiin)
- Sanakirjassa
- Rinnakkaismuoto, käsitellään sanan rontti yhteydessä
- Vanhin tieto
- Christfrid Ganander, 1786
Lainalähde: osin ilmeisesti ← nykyruotsi strunt ’roska, roju, turhanaikainen asia; heittiö, lurjus’, osin myös deskr.-luonteinen sana, johon lienevät vaikuttaneet ainakin renttu (katso rento) sekä s.v. roikkua ja roju main. sanat. — suomi ronski (laajalti nykymurt.) ’roteva, karski, reipas; reilu, runsas(kätinen); siekailematon, rietas’ ehkä kontam., esimerkiksi rontti, roteva + karski.
~ (suomi ? →) karjala rontti, runtti ’lurjus, roikale, rontti; kulunut esine, raja, rähjä’
Samaa juurta olevia sanoja