1ruoppa1 – muta, mura, lieju
- Vanhin tieto
- Mikael Agricola (eli n. 1510–1557)
- Levinneisyys
- Satakunta, osin Häme Varsinais-Suomi
ruop-pa (2 tavua) · 6 kirjainta
Sadevirroista tuokion säilyy, taas paistaa paljaana pohjansa ruoppa.Ja heidän jatkokseen hiipivät kaikki onnenonkijat, kaikki kehnouden ruoppa ja sakka — kaikki he kulkevat päät pystyssä ja julistavat etteivät he mitään häpeä!ruoppakuljuissa ei ole kasvillisuutta, vaan niitä peittää lahonnut rahkaturve eli ruoppa.Lähtökohta: ← nykyruotsi muinaisruotsi grop, muinaisnorja gróp ’sama merkitys’
54 esiintymää · 0.0 / milj.
| Sijamuoto | Yksikkö |
|---|---|
| Nominatiivi | |
| Genetiivi | |
| Partitiivi | |
| Essiivi | |
| Translatiivi | |
| Inessiivi | |
| Elatiivi | |
| Illatiivi | |
| Adessiivi | |
| Ablatiivi | |
| Allatiivi | |
| Abessiivi |
-uopːɑ
Kaikki riimitAsiasanasto.fi. (s.a.). Ruoppa. Teoksessa Asiasanasto.fi: Suomen kielen sanakirja ja tesaurus. Haettu 19.11.2026 osoitteesta https://asiasanasto.fi/sana/ruoppa