ru­ti

erisnimi/ˈruti/
Jaa
Viittaa artikkeliin

ru-ti (2 tavua) · 4 kirjainta

Merkitys

Etymologia

1ruti1 – rikki, murskana; perin juurin (yhdyssanoissa)

Vanhin tieto
Daniel Juslenius, 1745

Merk:ssä ’rikki’ kuulunee rutista v:n yhteyteen, ja tästä on mahdollisesti selitettävissä myös yhd:n alkuosa; vertaa ratki, rikki2. Merk:ssä ’hyvin kuiva’ voisi alkuosan alkup. muoto olla ruuti, mutta oletus on hyvin epävarma eikä selitä muiden yhd:ojen alkuperää.

Samaa juurta olevia sanoja

Onomat. sanoja, joiden yhteyteen kuulunevat rutaista (Kal; itämurteet) ’katkaista, taittaa; hutaista’, rutauttaa (paikoin Karjala) ’tehdä nopeasti jtak, katkaista rusauttaa’, joille on epäillen esitetty myös saame vastineita.

Vastineet sukukielissä (3 kieltä)

Lähisukukielissä

inkeroinenrutissa (prs. rutisō) ’rutista’
karjalarutšata ’rutista, narista, kitistä’, rutšissa ’sama merkitys; marista, ruikuttaa’
virorudiseda ’narista, narskua, rutista, kitistä’.

Samaa juurta olevia sanoja

2ruti2 – huono, kurja; mätä; tylsä, tyhmä (ihminen)

Alkuperä
Lainasana (ruotsi: rutten)
Slangissa
1900 lähtien

Helsingin slangissa

ruti ’huono, kurja; mätä; tylsä, tyhmä (ihminen)’; myös rudi

← ruotsi rutten, murt. ruti(gär) ’mätä’ (tanska rådden, norja råtten, islanti rotinn, englanti rotten ’mätä’ verbistä ruotsi röta, tanska røde, norja røita ’mädätä; mädättää’).

Yhdyssanat ja johdokset

Esiintymistiheys

126 esiintymää · 0.0 / milj.

Suomi24
0.0
Sanomalehdet
0.1
Aikakauslehdet
0.4
Wikipedia
0.1
Reddit
0.0
Tekstitykset
0.0

Taivutustiedot

SijamuotoYksikkö
Nominatiivi
Genetiivi
Partitiivi
Essiivi
Translatiivi
Inessiivi
Elatiivi
Illatiivi
Adessiivi
Ablatiivi
Allatiivi
Abessiivi

Riimit

-uti

Kaikki riimit

Lähteet

Viittaa tähän artikkeliin

Asiasanasto.fi. (s.a.). Ruti. Teoksessa Asiasanasto.fi: Suomen kielen sanakirja ja tesaurus. Haettu 19.11.2026 osoitteesta https://asiasanasto.fi/sana/ruti