- Sanakirjassa
- Yhdyssana, käsitellään sanan siitä yhteydessä
- Vanhin tieto
- Elias Lönnrot, 1859
- Vastineita
- inkeroinen, karjala, viro, liivi, pohjoissaame
murt. ’lapsi’
Vastineet sukukielissä (5 kieltä)
Lähisukukielissä
| inkeroinen | sītä ’sikiytyä’, sikihüä ’sama merkitys’ |
|---|---|
| karjala | sijetä ’siitä, lisääntyä; kasvaa hyvin, tuuhentua; kertyä, siunaantua’, sikevyö ’sama merkitys’, sikivö ’lapsi (halv.), kakara, penska’, sikie ’sama merkitys’ |
| viro | sigida ’siitä’, sigineda ’sama merkitys’, sigitada ’siittää; synnyttää’, sigitis ’sikiö’ |
| liivi | siʾktə ’porsia’ |
Kaukaisemmissa sukukielissä
| pohjoissaame | pohjoissaame sâkkânit (uumajansaame piitimensaame luulajansaame) ’siitä’, pohjoissaame sâkˈko (ruotsinsaame luulajansaame) ’sikiö’ (poikkeavasta äänneasusta huolimatta mahdollisesti myös ~ inarinsaame šohaniđ (koltansaame kildininsaame) ’siitä, lisääntyä’, tai nämä sitten ← suomi) |
|---|
. Mahdollisesti johd. samasta kannasta kuin sikeä (katso tätä).
Mahdollisesti sanan pelu ’pehku, silppu; tomu’ labiaalistunut rinnakkaismuoto, katso tätä.
Vastineet sukukielissä (5 kieltä)
Lähisukukielissä
| inkeroinen | pöllü ’tomu; selkäsauna’, pöllüin ’pölyinen’, pöllütä, pöllüttǟ ’pölyttää; kulkea nopeasti; pieksää’, pöllähtǟ ’pölähtää’ |
|---|---|
| karjala | pöly ’tomu’, pöly(h)ine ’pölyinen’, pölissä ’pölistä, tupruta; höyrytä’, pölytä, pöläitteä ’pölyttää’, pölähteä ’pölähtää, pöllähtää’, pölähteäkseh ’pölähtää, tuprahtaa; pyrähtää, tupsahtaa’ |
| lyydi | pölü ’tomu’, pölištä ’pölistä’, pölütä ’pölytä’, pölähtädäze ’pölähtää, pyrähtää’ |
| vepsä | pöĺu, peĺu ’tomu’, pöĺukaz ’pölyinen’, pöĺustada, peĺustada ’pölyttää, nostaa pölyä’, pöĺustuda, peĺustuda ’pölyttyä’, pöĺähtada ’lennähtää, pöllähtää’ |
| vatja | pöllü ’tomu’, pöllütä ’pölytä’, (vatjan Kukkosin murre) pöllüttǟ ’pöllyttää’. |
Lue myös Kotuksen kirjoitus pöly.