sil­ja

Toisen värssyn keskivaiheilla katsoi Eliina siskoonsa, pulahti nauramaan, Jonni ja Silja lankesivat mukaan, ainoastaan Manu pysyi jaloillaan, laulaen yksin äänensä värssyn loppuun saakka.

Jorkka. No sitte, Silja! Koska sinä et pelkää katsoa puukon terää, niin lyö kättä päälle, että rojahtaa, niin että on valmis naimiskauppa.