soi­maa­va

adjektiivi
Jaa
Viittaa artikkeliin

soi-maa-va (3 tavua) · 8 kirjainta

Johdettu sanasta: soimata

Merkitys

(käännetty englannista)
  1. moittiva, nuhteleva tai syyttävä, erityisesti oikaisevassa tarkoituksessa

Synonyymit ja vastakohtasanat

Esimerkkilauseet

Nöyrä ääni kutsui kahteen kertaan: »Marianna, Marianna?» ja tuntui soimaavan epäröimisestä, viipymisestä.
— Grazia Deledda, Marianna
Kuka muu kuin se, joka oli soimaavalla hellyydellä täyttänyt koko hänen lapsuutensa — hänen äitinsä!
— Maila Talvio, Sydämet
Tosiasiassa Patu hermostuu Lajusen suitsutukseen ja uhoon sekä omaatuntoa soimaavien valheiden sotkuun.
— Wikipedia: Pitkä kuuma kesä

Kollokaatiot

Sanoja, jotka esiintyvät usein sanan soimaava lähellä klassikkokirjoissa ja Wikipediassa.

Onneton ei ymmärtänyt paremmalla tavalla vaimentaa soimaavaa omaatuntoaan.
— Nicholas Wiseman, Fabiola eli katakombien kirkko
Ruumiiden silmät olivat auki ja niissä oli epätoivoisa ja soimaava ilme.
— Jalmari Hahl, Haoma ja Anahita

Englanninkieliset vastineet

  • reproachful

Lähteet

Viittaa tähän artikkeliin

Asiasanasto.fi. (s.a.). Soimaava. Teoksessa Asiasanasto.fi: Suomen kielen sanakirja ja tesaurus. Haettu 18.11.2026 osoitteesta https://asiasanasto.fi/sana/soimaava