so­ra­kie­li

substantiivi/ˈsorɑˌkie̯li/
Jaa

sisältää sanat: sora + kieli

Merkitys

(englanniksi)
  1. a person who burrs their R's (who pronounces them as a uvular sound as opposed to the alveolar trill, the latter being the correct pronunciation in Finnish)

Esimerkkilauseet

Sorakieli, äänet heikot Tään on soittoniekan".
— Julius Krohn, Suonion kootut runoelmat ja kertomukset
Jumalan kiitos en toki ole sorakieli enkä vielä päästä vialla!
— Aleksander Pushkin, Patarouva

Taivutustiedot

Taivutusluokka 26

SijamuotoYksikkö
Nominatiivisorakieli
Genetiivisorakielen
Partitiivisorakieltä
Essiivisorakielenä
Translatiivisorakieleksi
Inessiivisorakielessä
Elatiivisorakielestä
Illatiivisorakieleen
Adessiivisorakielellä
Ablatiivisorakieleltä
Allatiivisorakielelle
Abessiivisorakielettä

Riimit

-ieli

Kaikki riimit

Lähteet