- Alkuperä
- Kansainvälinen sana
Lähtökohtana lähinnä italian stiletto ’pieni tikari’, johdos sanasta stilo ’tikari’ ← latinan stilus ’sommittelu, esitystapa, kirjoitustapa, kirjoittaminen; piirtokynä’.
sti-let-ti (3 tavua) · 8 kirjainta
Se oli terävä, suippokärkinen stiletti, kauniisti leikellyssä norsunluisessa varressa, — sen aikuinen mieluinen ase Rooman naisilla, jotka käyttivät sitä orjiaan rangaistessaan tai purkaessaan vihaansa heihin.Tämä lista kattaa nyrkkiraudat, stiletit, muuksi esineeksi naamioidut teräaseet, heittotähdet, sähkölamauttimet ja - patukat, jousipatukat ja ritsat joissa on rannetuki, eli ns. tarkkuussingot.Tuolloin stiletissä oli ohut, yleensä kolmisärmäinen terä, jolla pyrittiin lävistämään haarniska heikosta kohdasta.Lähtökohtana lähinnä italian stiletto ’pieni tikari’, johdos sanasta stilo ’tikari’ ← latinan stilus ’sommittelu, esitystapa, kirjoitustapa, kirjoittaminen; piirtokynä’.
764 esiintymää · 0.3 / milj.
Taivutusluokka 5 (risti), vokaalivaihtelutyyppi C
Yleisimmät: stiletti 46 % · stiletin 21 % · stiletillä 13 %
| Sijamuoto | Yksikkö |
|---|---|
| Nominatiivi | |
| Genetiivi | |
| Partitiivi | |
| Essiivi | |
| Translatiivi | |
| Inessiivi | |
| Elatiivi | |
| Illatiivi | |
| Adessiivi | |
| Ablatiivi | |
| Allatiivi | |
| Abessiivi |
-iletːi
Kaikki riimitAsiasanasto.fi. (s.a.). Stiletti. Teoksessa Asiasanasto.fi: Suomen kielen sanakirja ja tesaurus. Haettu 19.11.2026 osoitteesta https://asiasanasto.fi/sana/stiletti