1kahva1 – kädensija; seinässä oleva lusikka-, veitsi- tai käsityökaluteline; rukin haarukka, jonka sisään rulla pantiin
- Vanhin tieto
- Ericus Schroderus, 1637
- Levinneisyys
- laajalti murt.
- Vastineita
- karjala, lyydi, viro
Vastineet sukukielissä (3 kieltä)
Lähisukukielissä
| karjala | kahva ’lusikka- tai veitsiteline; poikkipuolinen aluspuu reessä’ |
|---|
| lyydi | kahv ’reessä hirsiä ajettaessa käytettävä poikkipuu’ |
|---|
| viro | kahv, (Wied) kaha ’kädensija’, ? kahv ’pieni (vavan tai varren päässä oleva) käsiverkko; haavi, lippo’. |
|---|
suomi → pohjoissaame murt. skāffa ’kädensija’.
Samaa juurta olevia sanoja
2kahva2 – avantoa hakattaessa syntyvä jääsohjo; avannon reunalle nostettu jääkasa
- Levinneisyys
- Varsinais-Suomi Satakunta Hailuoto Seiskari
- Vastineita
- karjala, viro
Deskr.-luonteisia sanoja, osittain s.v. kahista, kahma ja kohva mainittujen sanojen rinnakkaismuotoja ja kontaminaatioita.
Vastineet sukukielissä (2 kieltä)
Lähisukukielissä
| karjala | kahvakka, ‑o ’kylmä, viileä’, kahvakoittoa ’kylmentää, viilentää (sään)’ |
|---|
| viro | murt. kahv ’rannalle kasaantunut jää’, kahvakas ’jääriite’, kahvalik (Wied); Hiidenmaa ’täynnä jääsohjoa oleva’. |
|---|
Samaa juurta olevia sanoja