su­ri­ja

substantiivi/ˈsurijɑ/
Jaa

Johdettu sanasta: surra

Merkitys

(käännetty englannista)
  1. henkilö, joka tuntee surua tai murehtii kuollutta; myös ammattimainen surun ilmaisija

Synonyymit

Hierarkia

Esimerkkilauseet

Koettipa hän kaunista surijaa lohdutellakin.
— Charles Kingsley, Hypatia
139). Mu' oisit surreet ja itkeneet (Nuoruuttaan surija).
— V. K. Trast, Julius Krohn runoilijana
Vainaja makaa korkealla korokkeella, ja hänen ympärillään on surijoita, joiden kädet ovat koholla.
— Wikipedia: Dipylon-amfora

Englanninkieliset vastineet

  • weeper
  • mourner

Taivutustiedot

Taivutusluokka 12

SijamuotoYksikkö
Nominatiivisurija
Genetiivisurijan
Partitiivisurijaa
Essiivisurijana
Translatiivisurijaksi
Inessiivisurijassa
Elatiivisurijasta
Illatiivisurijaan
Adessiivisurijalla
Ablatiivisurijalta
Allatiivisurijalle
Abessiivisurijatta

Riimit

-urijɑ

Kaikki riimit
aiheet:
luokat:

Lähteet