vai­ker­ta­ja

substantiivi/ˈʋɑi̯kertɑjɑ/
Jaa
Viittaa artikkeliin

vai-ker-ta-ja (4 tavua) · 10 kirjainta

Johdettu sanasta: vaikertaa

Merkitys

(käännetty englannista)
  1. surua tai tuskaa kokeva henkilö, joka valittaa tai itkee ääneen

Synonyymit

Esimerkkilauseet

Barnaven ensimmäinen liike oli, kuullessaan tuon moitteen, joka lausuttiin niin lempeällä äänellä, että sen lausuja lakkasi olemasta syyttäjä muuttuakseen vaikertajaksi, Barnaven ensimmäinen liike oli heittäytyä kuningattaren jalkoihin, mutta kunnioitus esti häntä siitä.
— Alexandre Dumas, Kansanmies
Henrik saatettiin riemukulussa huoneisiinsa, mutta Chicot näytteli muinaisajan vaikertajan osaa, kulkien valittaen herransa perästä.
— Alexandre Dumas, Monsoreaun kreivitär II
Hiljaa hyväili vaikertaja kuolemanmorsianta.
— Lauri Luoto, Ikuiset uhritulet

Englanninkieliset vastineet

  • lamenter
  • wailer

Taivutustiedot

Taivutusluokka 10 (koira)

SijamuotoYksikkö
Nominatiivi
Genetiivi
Partitiivi
Essiivi
Translatiivi
Inessiivi
Elatiivi
Illatiivi
Adessiivi
Ablatiivi
Allatiivi
Abessiivi

Riimit

-ɑjɑ

Kaikki riimit
aiheet:
luokat:

Lähteet

Viittaa tähän artikkeliin

Asiasanasto.fi. (s.a.). Vaikertaja. Teoksessa Asiasanasto.fi: Suomen kielen sanakirja ja tesaurus. Haettu 20.11.2026 osoitteesta https://asiasanasto.fi/sana/vaikertaja