murehtija

substantiivi

Johdettu sanasta: murehtia

Merkitys

(käännetty englannista)

1.henkilö, joka tuntee surua tai kantaa huolta mahdollisesta epäonnesta

Hierarkia

Yläkäsitteet

↑kovaonninen ihminen ↑epäonninen ihminen ↑ilonpilaaja ↑hapannaama

Alakäsitteet

↓arkunkantaja ↓kantaja ↓vaikertaja ↓surija

Esimerkkilauseet

TIERA: On myöskin murehtijoita, istuvia, itkeviä.

Eino Leino, Kootut teokset V

Hän oli pannut merkille nuoren tytön hiljaisen surun — se oli todellista surua — ja »murehtijain» monenlaiset hysterian ilmaisut.

Edgar Rice Burroughs, Luolatyttö

Englanninkieliset vastineet

worrier
sorrower