sur­ra

verbi/ˈsurːɑˣ/
Jaa
Viittaa artikkeliin

sur-ra (2 tavua) · 5 kirjainta · Suomen kielen 3 388. yleisin sana

Johdettu sanasta: suru

Merkitykset

  1. olla surullinen, tuntea surua (jonkin takia. erityisesti jonkun kuoltua)
  2. suhtautua surumielisesti (johonkin)

Synonyymit ja vastakohtasanat

Esimerkkilauseet

Siks' kyynelöiden kuolohon ma kurjaan kulje en, en vaikeroiden, valittain, vaan hammastani purren, näin pyöveleiltä riistäen een riemun viimeisen, ett' työläisurho kuolohon käy kalveten ja surren.
— Kössi Kaatra, Punaiset ja valkoiset
Kansa pelkäsi, suri ja vaikeni.
— Joel Lehtonen, Myrtti ja alppiruusu; Punainen Mylly
Itketys oli toimitus, jossa morsiamen kuului surra entistä sukuaan ja kotiaan, jotka pian menettäisi, ja omaa kurjaa kohtaloaan.
— Wikipedia: Sukupuolisuhteet entisajan Suomessa

Kollokaatiot

Sanoja, jotka esiintyvät usein sanan surra lähellä klassikkokirjoissa ja Wikipediassa.

Syvästi suri Elisa ja oli vielä nuorille harteilleen sälyttänyt muidenkin huolet.
— Runa, Hirvenhovissa
Pyykankaan Jussin, samoin kuin Roaskankin, kuolemaa surivat täällä kovasti kaikki.
— Aaro A. Nuutinen, Suvista Savoa
Minä surin katkerasti, ett'et edes tietänyt, mitä tuskaa minulle pakenemisellasi tuotit!
— E. Marlitt, Aron prinsessa
Hän suri menetystänsä, sillä hän oli oppinut pitämään Henleystä.
— Charles Alden Seltzer, Karjatilan aarre

Etymologia

Vanhin tieto
Mikael Agricola (eli n. 1510–1557)
Levinneisyys
melko yleinen
Vastineita
inkeroinen, karjala, lyydi, vepsä, vatja, viro ja 2 muuta kieltä
Vastineet sukukielissä (8 kieltä)

Lähisukukielissä

inkeroinensurra ’surra; kuolla’, suru ’suru’
karjalasurra ’huolehtia, olla huolissaan, murehtia’, suru ’suru, huoli’, surehtie ’huolehtia, murehtia’, vertaa myös surtuo ’alkaa sureksia; uupua, nääntyä, laihtua; köyhtyä’, survehtuo ’uupua, nääntyä, laihtua; torkahtaa; köyhtyä’
lyydisurematoińe ’surua, huolta aiheuttamaton’
vepsäsurduda ’väsyä; sammua (hiillos)’
vatjasurra ’kuolla; puutua’
virosurra ’kuolla; puutua, turtua, kangistua (jäsen)’
liivi(SjW) surimi ’kuolema’ (← viro)

(suomi → luulajansaame surrat (piitimensaame) ’kärsiä’, pohjoissaame murt. surro ’suru’, inarinsaame soro ’sama merkitys’, suurrađ ’surra’; inarinsaame voisi olla myös suomi sanan äännevastine; merkitys ja levikki viittaavat kuitenkin lainaan)

Kaukaisemmissa sukukielissä

itähantiitähanti sur-, suraᴧ-, etelähanti surat- ’kuolla’.

suomi-karjala merk. ’murehtia’ voi osittain olla s.v. surku main. germaaninen sanojen vaikutusta. Sanueiden suhde ei ole kaikilta osin selvä: et. johd. surkastua tuntuu merkityksensä puolesta kuuluvan surra sanueeseen, vaikka sen muoto (jos koko surka- lasketaan vartaloon) viittaa ennemmin germaaninen taholle.

Yhdyssanat ja johdokset

Liittyvät sanat

Käännökset

  • engl.grieve, mourn
  • saksatrauern
  • venäjäгоревать, печалиться
  • viroleinama

Hierarkia

Englanninkieliset vastineet

  • lament
  • regret
  • bewail
  • mourn
  • grieve
  • sorrow

Esiintymistiheys

64 069 esiintymää · 24.4 / milj.

Suomi24
25.1
Sanomalehdet
10.2
Aikakauslehdet
11.1
Wikipedia
5.6
Reddit
17.4
Tekstitykset
38.6

Taivutustiedot

Taivutusluokka 67 (tulla)

Yleisimmät: sure 27 % · surra 19 % · suree 9 %

MuotoTaivutus
Infinitiivi
Ind. prees. yks. 1.
Ind. imperf. yks. 3.
Kond. prees. yks. 3.
Pot. prees. yks. 3.
Imperat. prees. yks. 3.
Akt. 2. partisiippi
Pass. imperf.

Verbin surra taivutus

Indikatiivi

PersoonaPreesensImperfektiPerfektiPluskvamperfekti
minäsurensurinolen surrutolin surrut
sinäsuretsuritolet surrutolit surrut
hänsureesurion surrutoli surrut
mesuremmesurimmeolemme surreetolimme surreet
tesurettesuritteolette surreetolitte surreet
hesurevatsurivatovat surreetolivat surreet
passiivisurraansurtiinon surtuoli surtu

Konditionaali

PersoonaPreesensPerfekti
minäsurisinolisin surrut
sinäsurisitolisit surrut
hänsurisiolisi surrut
mesurisimmeolisimme surreet
tesurisitteolisitte surreet
hesurisivatolisivat surreet
passiivisurtaisiinolisi surtu

Imperatiivi

PersoonaPreesensPerfekti
sinäsure—
hänsurkoonolkoon surrut
mesurkaamme—
tesurkaa—
hesurkootolkoot surreet
passiivisurtakoonolkoon surtu

Potentiaali

PersoonaPreesensPerfekti
minäsurrenlienen surrut
sinäsurretlienet surrut
hänsurreelienee surrut
mesurremmelienemme surreet
tesurrettelienette surreet
hesurrevatlienevät surreet
passiivisurtaneenlienee surtu

Infinitiivit

1. infinitiivisurra
1. inf. pitkä muotosurrakseen
2. inf. inessiivisurressa
2. inf. inessiivi, passiivisurtaessa
2. inf. instruktiivisurren
3. inf. inessiivisuremassa
3. inf. elatiivisuremasta
3. inf. illatiivisuremaan
3. inf. adessiivisuremalla
3. inf. abessiivisurematta
3. inf. instruktiivisureman
4. infinitiivisureminen
5. infinitiivisuremaisillaan

Partisiipit

Aktiivin 1. partisiippisureva
Passiivin 1. partisiippisurtava
Aktiivin 2. partisiippisurrut
Passiivin 2. partisiippisurtu
Agenttipartisiippisurema
Kieltopartisiippisurematon

Riimit

-urːɑ

Kaikki riimit

Lähteet

Viittaa tähän artikkeliin

Asiasanasto.fi. (s.a.). Surra. Teoksessa Asiasanasto.fi: Suomen kielen sanakirja ja tesaurus. Haettu 18.11.2026 osoitteesta https://asiasanasto.fi/sana/surra