sur­ku

substantiivi/ˈsurku/
Jaa
Viittaa artikkeliin

sur-ku (2 tavua) · 5 kirjainta

Merkitys

  1. sääliVoi surku! – pahoitteleva huudahdus

Esimerkkilauseet

Sen lausui hän niin pakahtuneen näköisenä ja niin kylmäkiskoisesti, että Franssin ehdottomasti tuli hieman surku tuota kaunista, nuorta, onnellista olentoa, joka puhui kuolemasta noin itsestään välinpitämättömänä.
— Alphonse Daudet, Fromont vanhempi ja Risler nuorempi
Penttipä puhetta tuota Ylen äijälti apeutui, Hänen on surku herraansa, Kun nyt lähtevi kululle; Kauan istui äänetönnä, Pian itkuhun puheten, Sekä kynsin kenkähänsä Ristilöitä riimustellen.
— Arvi Jännes, Muistoja ja toiveita ystäville jouluksi
Surku kiipeää joka yö vuorelle ulvomaan kuuta toivoen, että sen susiveljet kuulisivat.
— Wikipedia: Surku

Etymologia

Alkuperä
Lainasana (germaaninen: *surgō)
Vanhin tieto
1683
Levinneisyys
Lounais-Suomi Häme, paikoin Laatokan Karjala ja Pohjois-Karjala Savo Keski-Pohjanmaa Peräpohja

Lainalähde: ← germaaninen *surgō, vertaa muinaisnorja, muinaisruotsi, nykyruotsi sorg ’suru, huoli’, nykysaksa Sorge ’sama merkitys, huolenpito’. — Kyseessä voinee olla myös omap. sanue, jolla on yhtymäkohtia s.v. surra mainittuihin sanoihin suru ja surkastua.

(suomi →) karjala surkie ’surullinen, surkea, huono (olo); sääli, surku’, surkevus ’surullisuus, suru’, surkutella ’surkutella, valitella’ (suomi surkea → pohjoissaame surˈgâd (luulajansaame inarinsaame) ’surkea, valitettava, surullinen’, suomi surkutella → pohjoissaame surgutâllât (inarinsaame) ’surkutella, sääliä’)

Samaa juurta olevia sanoja

Yhdyssanat ja johdokset

Yhdyssanat

Johdokset

Liittyvät sanat

Esiintymistiheys

3 340 esiintymää · 1.3 / milj.

Suomi24
1.5
Sanomalehdet
0.2
Aikakauslehdet
0.2
Wikipedia
0.1
Reddit
0.5
Tekstitykset
0.2

Riimit

-urku

Kaikki riimit

Lähteet

Viittaa tähän artikkeliin

Asiasanasto.fi. (s.a.). Surku. Teoksessa Asiasanasto.fi: Suomen kielen sanakirja ja tesaurus. Haettu 21.11.2026 osoitteesta https://asiasanasto.fi/sana/surku