sur­ku

substantiivi/ˈsurku/
Jaa

Merkitys

  1. sääliVoi surku! – pahoitteleva huudahdus

Etymologia

Sanan alkuperä on epäselvä. Se voi olla germaaninen laina, kantagermaanin *surgō, vrt. nykyruotsin sorg, nykysaksan Sorge. Sanalla voi olla myös yhteys omaperäiseen surra–suru–surkastua-sanueeseen.

Yhdyssanat ja johdokset

Yhdyssanat

Johdokset

Liittyvät sanat

Esimerkkilauseet

Vaan saatossa tähtien välkkyväin Maa-vainaan kurjan kun kohtas he näin sumuss' uivana, hiiltyneenä, jopa pillien piipatus tyrehtyi, syvä surku jo nousi, jo hämärtyi joka silmä kyyneleenä.
— Juhani Siljo, Selvään veteen
On sulla surku, kun vastahan Käy haamu kalpea kostajan.
— Alpo Noponen, Urpuja
Surku lähtee Hemulin ja pienen ötökkä -Salomen mukana pois Muumilaaksosta ja jatkaa taivaltaan heidän kanssaan.
— Wikipedia: Surku

Esiintymistiheys

3 340 esiintymää · 1.3 / milj.

Suomi24
1.5
Sanomalehdet
0.2
Aikakauslehdet
0.2
Wikipedia
0.1
Reddit
0.5
Tekstitykset
0.2

Riimit

-urku

Kaikki riimit

Lähteet