- Alkuperä
- Lainasana (germaaninen: *surgō)
- Sanakirjassa
- Käsitellään sanan surku yhteydessä
- Vanhin tieto
- Mikael Agricola (eli n. 1510–1557)
Lainalähde: ← germaaninen *surgō, vertaa muinaisnorja, muinaisruotsi, nykyruotsi sorg ’suru, huoli’, nykysaksa Sorge ’sama merkitys, huolenpito’. — Kyseessä voinee olla myös omap. sanue, jolla on yhtymäkohtia s.v. surra mainittuihin sanoihin suru ja surkastua.
(suomi →) karjala surkie ’surullinen, surkea, huono (olo); sääli, surku’, surkevus ’surullisuus, suru’, surkutella ’surkutella, valitella’ (suomi surkea → pohjoissaame surˈgâd (luulajansaame inarinsaame) ’surkea, valitettava, surullinen’, suomi surkutella → pohjoissaame surgutâllât (inarinsaame) ’surkutella, sääliä’)