sy­dän­kä­py

Irkku oli jo päättänyt koulunkäyntinsä, hän oli kotona isän silmäteränä, äidin sydänkäpynä.

Hän istui lähelle Knutsonia ja odotti maltittomasti, mitä oli tuleva, sillä isänsä ei ollut milloinkaan puhunut siitä, mitä hän nyt oli luvannut kertoa, ei kuitenkaan sydänkävyllensä.

Kustaalle hän oli "vårt käre husfru" (meidän rakas rouvamme), puhuteltaessa kuningas kutsui kuningatartaan termillä "hiertens käre Karinn" (sydänkäpy -Karin).