1käpy1 – eräiden havupuiden emikukasta kehittynyt usein sukkulan muotoinen muodostuma, jonka suomumaisiksi kovettuneiden lehtien välissä siemenet ovat; verkonkutojan neula, tuohinen verkonkoho
- Vanhin tieto
- Elias Tillandz, 1683
- Levinneisyys
- yleinen
- Vastineita
- inkeroinen, karjala, lyydi, vepsä, vatja, viro ja 3 muuta kieltä
itämerensuomi sanan alkumerk. luultavasti ’esiin pistävä osa, kärki, puikko’. Mahdollisesti suomi käpy ’tuohinen verkonkoho’, vatja tšäpä ’kaarna’, viro käba, keba ’kaarnainen tai puinen verkon koho, männyn kaarna’ ovat kokonaan eri sanuetta.
Vastineet sukukielissä (9 kieltä)
Lähisukukielissä
| inkeroinen | käpü ’verkonkutojan »käpy»’ |
|---|---|
| karjala | käpy ’sama merkitys; havupuun käpy’ |
| lyydi | käbu ’verkonkutojan »käpy»’ |
| vepsä | käbu, ‑ü ’sama merkitys; havupuun käpy’ |
| vatja | tšäpü ’verkonkutojan »käpy»’ |
| viro | käbi (murt. myös käba, käbü) ’havupuun, humalan käpy; (koillmurt. myös) verkonkutojan »käpy»’, (Wied) käba ’suora, neliskulmainen naskali’ |
| liivi | käbā, gäbā ’havupuun käpy’; tähän ehkä myös vepsä käba ’nahkakintaan peukalo’ |
(pohjoissaame gǣppâ (luulajansaame inarinsaame turjansaame) ’verkon käpy’, ruotsinsaame (LÖ) käbo ’puun käpy’ ← suomi, samoin kuin nykyruotsi murt. tšäpo ’tikku, jolla räsymaton kuteita pujotetaan loimiin’)
Kaukaisemmissa sukukielissä (epävarma)
| udmurtti | ki̮ ’vihne, kärki’ |
|---|---|
| komi | ki̮ ’tähkän vihne’ (itämerensuomi sanoihin myös liitetty udmurtti kuĺi̮, komi koĺ ’puun käpy’ ei äänt. sovi tähän). |