- Alkuperä
- Yhdyssana
- Sanakirjassa
- Käsitellään sanan taaja yhteydessä
- Vastineita
- karjala, saame
On arveltu, että yhdyssanan alkuosa tavio on samaa juurta kuin yleiskielessä tiheää ja usein toistuvaa merkitsevä adjektiivi taaja, jonka murremuotoja ovat esimerkiksi tavea tai tavia. Murteissa adjektiivin merkityksiä ovat muun muassa ’jykevä, kookas, kankea, raskas’. Yhdyssanan jälkiosa kuurna voisi olla takaperoisjohdos verbistä kuurnata tai kuurnita ’siivilöidä; tihkua’. Tapa, jolla taviokuurna syö marjoja, muistuttaa eräänlaista siivilöimistä.
Lainalähde: Sekä germaaninen
että balttilaista alkuperää on pidetty mahdollisena.
Vastineet sukukielissä (2 kieltä)
Lähisukukielissä
| karjala | toakie ’tiheä, tiivis; kiinteä, luja’, toajeta ’tihentyä; tuuhentua; tiivistyä; tihetä (askel)’ |
|---|---|
| – | ? viro tai(g): tailiha ’rasvaton, laihaliha’, murt. taigliha ’sama merkitys’ |
Kaukaisemmissa sukukielissä
| saame | dawˈje ’taajaan toistuva, jatkuva; tiheä’, dawˈja ’usein’ (ellei ← itämerensuomi). |
|---|
Vastineet sukukielissä (8 kieltä)
Lähisukukielissä
| karjala | kuura, kuurna, kuurne ’ura, uurre, kouru, ränni’ |
|---|---|
| lyydi | kūre̮ ’lehmien juontiallas’, kurne̮ ’myllyn vesiruuhi’ |
| vepsä | kurn (g. ‑un) ’kouru, ränni, ruuhi, kuurna; nokka (astian)’ |
| vatja | kurnata(g) ’siivilöidä’ |
| viro | kurn (g. ‑a) ’siivilä, sihti’, kurnata ’siivilöidä’, kurnitseda ’tihkua, kihota läpi’ |
| liivi | kūrna ’pyykkikaukalo, ‑saavi; pyykki; lipeänteko, lipeäpesu; pyykkipäivä; vuotava astia’ |
Kaukaisemmissa sukukielissä (epävarma)
| mari | kornə̑, korno ’tie; raita (kankaassa); vako’ |
|---|---|
| unkari | horny, horony ’uurre’, hornyol ’uurtaa’. |
Samaa juurta olevia sanoja
Lue myös Kotuksen kirjoitus taviokuurna.