- Alkuperä
- Lainasana (ruotsi: urna)
- Vanhin tieto
- Elias Lönnrot, 1880
- suomiuurna
- ruotsiurna ’ruukku, malja’
- latinaurna ’vesiastia; (kivi)ruukku, (tuhka-, arpa)uurna’
suomi murt. uurna ’syvennys, ura, olas; kaukalo’ liittyy ura, uurtaa sanoihin (kontam. ura tai uurre + kuurna).
Samaa juurta olevia sanoja
Lue myös Kotuksen kirjoitus uurna.